ajankohtaista luonnossa Virtaavien vesien talvehtija

Talven edetessä pohjoisen joet jäätyvät ja koskikarat muuttavat etelään. Pieni varpuslintu on sukunsa ainoa, joka hankkii ravintonsa vedestä ja viihtyy siksi kirkasvetisten jokien ja purojen varsilla.

Etelä-Suomessa talveaan viettävät koskikarat ovat kotoisin Norjasta, kun taas Suomen pesimäkanta talvehtii pääsääntöisesti Venäjällä.

Koskikaran löytää talvella virtaavien vesien ääreltä. Pakkanen hyytää joet ja purot kapeiksi uomiksi, jolloin virtapaikkojen reunoille saattaa kokoontua useitakin lintuja.

Koskikara saalistaa näköaistinsa avulla. Se sukeltaa pelottomasti hyiseen veteen etsien hyönteisiä ja toisinaan myös pieniä kaloja.

Koskikaran höyhenpuku on tumman ruskea, läheltä katsottuna siinä on vaaleampia täpliä. Kaukaa lintu näyttää lähes mustalta. Puvun valkoinen kaulus heijastaa valoa ja helpottaa ravinnon etsintää vedessä. Koskikara on taitava uimari. Se voi sukeltaa jopa kuuden metrin syvyyteen ja viipyä veden alla viisitoista sekuntia.

Kosken pauhun yli voi kuulla koskikaran laulun. Se on rytmikäs ja kuulostaa siltä, ettei kahta samanlaista säettä ole. Lintu keinuttaa itseään, tanssahtelee suorastaan hyppiessään kiveltä toiselle.

Koskikara on eloisa lintu, jonka puuhia on hauska seurata. Välillä se pulahtaa veteen, nousee rannalle saalis nokassaan, lehahtaa lentoon kadoten hetkeksi ja ilmestyy taas näköpiiriin. Koskikaran löytää helposti joen tai puron sulapaikoilta.

Lintu ei pelkää pakkasta, mutta sitä seuraamaan tulleen tarkkailijan on syytä varautua talven hyytävään viimaan.

SARI KANTINKOSKI

Kirjoittaja kertoo ajankohtaisista luontoasioista noin

kahden viikon välein.

Avaa artikkelin PDF