Metsä nyt: Lahopuuta, neuvontaa ja suojelua

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) julkaisemassa ohjelmassa linjataan keinoja, joilla maa- ja metsätaloudessa voidaan ratkaista luonnon monimuotoisuuteen liittyviä haasteita.

”Vaikuttaviksi havaittujen toimintatapojen käytön laajentamiseen ja toiminnan kehittämiseen täytyy panostaa. Vakaalla toimintaympäristöllä, taloudellisilla kannusteilla sekä neuvonnan kautta jalkautettavalla luotettavalla tiedolla on tässä merkittävä rooli”, toteaa MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.

Monimuotoisuusohjelmassa on kolme osa-aluetta: viljely- ja metsänhoitokäytännöt, luonnonhoito ja ennallistaminen sekä vapaaehtoinen suojelu.

”Näitä kaikkia tarvitaan. Kokonaisuus ratkaisee”, sanoo MTK:n luonnonsuojelulainsäädännöstä vastaava lakimies Anna-Rosa Asikainen.

Ohjelman mukaan metsien hoidon ja puunkorjuun toimintatapoja kehitettäessä on otettava huomioon kaikki monimuotoisuuden tasot. Esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet jätetään käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellään erityistoimin, talousmetsien luontaisia rakennepiirteitä vahvistetaan lisäämällä puuston monipuolisuutta, lehtipuiden osuutta ja lahopuun määrää. Maanpinnan käsittelyssä suositaan kevyintä tilanteeseen sopivaa menetelmää. Puunkorjuussa säilytetään kuollutta puuta.

Myös metsäneuvonnan merkitys nousee esiin: luontoarvoista ja niiden huomioon ottamisesta tulee keskustella metsänomistajan kanssa toimenpiteitä suunniteltaessa sekä huolehtia siitä, että asetetut toiveet toteutuvat.

Valtaosa MTK:n Ympäristöluotain-kyselyyn vuonna 2018 vastanneista metsänomistajajäsenistä kertoi, että olisi valmis ottamaan huomioon luonnon monimuotoisuutta nykyistä paremmin, mikäli siihen olisi enemmän taloudellisia kannusteita.

MTK linjaa, että nyt toimivia käytäntöjä tulisi vahvistaa erilaisten kannusteiden avulla. Asikaisen mukaan olemassa olevista toimista Metso-ohjelmaa ja Kemeraa tulisi kehittää. Uusina keinoina hän nostaa esiin markkinavetoiset ekosysteemipalvelut eli esimerkiksi keräilytuotteiden myynnin.

Metsänomistajalähtöinen vapaaehtoinen suojelu on yksi keino monimuotoisuuden lisäämiseksi.

”Alueiden määrä ei ole ratkaisevaa, vaan myös sijaintiin ja luontoarvoihin on kiinnitettävä huomiota”, Asikainen tähdentää.

Suojeluvaihtoehdon valitsemisen tulisi MTK:n mielestä olla maanomistajalle vähintään yhtä kannattavaa kuin alueen muunlainen taloudellinen hyödyntäminen.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2020.