Yva-laki ei tunne sanaa aurinkovoimala ‒ ely-keskuksen asiantuntija toivoo yhteiskunnallista keskustelua suurten voimaloiden sijoittumisesta

Suurten aurinkovoimaloiden sijoittumisesta päättävät kunnat. Suurimmat voimalat vaativat myös yva-lain mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin (yva), josta vastaava viranomainen on ely-keskus.

Ely-keskuksille suuret aurinkovoimalat ovat hankkeina uutta, ja tietoa niiden ympäristövaikutuksista on kertynyt vähän, kertoo johtava asiantuntija Asta Asikainen Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

”Yva-laki ei tunne sanaa aurinkovoimala. Tuulivoimasta on jo paljon tutkimuksia ja selvityksiä hyvistä käytännöistä, aurinkovoimasta ei. Toivoisin, että hyvistä toimintatavoista käytäisiin laajempaa keskustelua ja saataisiin yleistä ohjeistusta.”

Varsinais-Suomen ely-keskuksessa pohdittiin viime vuoden lopulla ensi kertaa, tarvitseeko aurinkovoimala yva-menettelyn.

Ensimmäiseltä, IBV-Suomi Oy:n hankkeelta Uudenkaupungin Kalannissa, ely-keskus ei edellyttänyt päätöksessään yva-menettelyä. Nyt yva-menettelyssä on Sun 2 Oy:n Huittisiin suunniteltu, laajimmillaan 760 hehtaarin aurinkovoimalahanke.

Yva-lain mukaan yva-menettely on tarpeen aina, jos yli 200 hehtaarin yhtenäinen metsä- tai suoalue muutetaan pysyvästi. Kalannin aurinkovoima-alue on yhteensä laajempi, mutta ely-keskus totesi perusteluissaan, ettei sitä voida katsoa yhtenäiseksi alueeksi.

Ely-keskus voi päättää yva-menettelyn tarpeesta myös 200 hehtaaria suppeammille hankealueille esimerkiksi silloin, kun alueella tai sen lähellä on esimerkiksi herkkää luontoa, paljon asutusta tai valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.

Myös alueiden merkitystä hiilinieluna arvioidaan suhteessa aurinkovoiman tuottamaan sähköön, Asikainen toteaa.

”Samalla kun saadaan uusiutuvaa energiaa, voidaan menettää kaadettavan metsän hiilinielu. Sitäkin pitää arvioida, miten perusteltua voimalan sijoittaminen tällaiselle alueelle on.”

Asikaisen mielestä olisi hyvä, että aurinkovoimaloiden sijoittumisesta ja sääntelyn tarpeesta käytäisiin yhteiskunnallista keskustelua.

”Onko suunnittelutarveratkaisu riittävä vai pitäisikö alueella olla kaavoitusta? Pysyväisluonteinen maankäytön muutos on suuri, mikäli metsäalue muutetaan 40 vuodeksi tai mahdollisesti pidemmäksi ajaksi. Samanaikaisesti puhutaan luonnon pirstaloitumisesta.”