Yksityisteiden perusparannukseen on nyt tarjolla reilusti tukirahaa ‒ Yksityistieavustuksia myönnetään myös pelkkien metsäteiden perusparannuksiin

Suurin este yksityis­teiden perus­parannus­hankkeiden käynnistymisessä on tiekuntien henkinen kynnys, arvelee Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ely) yksityistieasiantuntija Juho Iivanainen.

Tiekuntien kannattaa Iivanaisen mukaan panna toimeksi, sillä yksityisteiden perusparannukseen on nyt tarjolla poikkeuk­sellisen hyvin avustusrahaa. Valtiontalouden säästöpaineissa tilanne voi muuttua.

Päättyneellä hallituskaudella löytyi poliittista tahtoa parantaa yksityisteiden rahoitusta. Sillä on haluttu turvata maa- ja metsätalouden sekä muiden haja-asutusalueiden elinkeinojen huoltovarmuus sekä kotimaisen puun saatavuus.

Ely-keskusten kautta haettaviin yksityistieavustuksiin on vuonna 2023 jaossa 23 miljoonaa euroa sekä edellisvuosilta siirtyneet 44 miljoonaa euroa. Metsäteiden perusparannukseen saa lisäksi Metsäkeskusten kestävän metsätalouden Kemera-tukea. Avustuksia yksityisteiden vuotuiseen kunnossapitoon myöntävät kunnat.

Yksityistieasetuksen väliaikaisessa, vuosia 2023–25 koskevassa muutoksessa korotettiin yksityistieavustusten tukiprosentteja. Tien perusparannushankkeisiin saa nyt tien suunnittelun, valvonnan, materiaalien ja konetöiden kustannuksista 70 prosenttia tukea. Siltojen sekä luonnon aiheuttamien tuhojen korjausten avustus nousi 85 prosenttiin.

”Meillä on hyvin monenlaisia kohteita. Niissä on pysyvää asutusta, elinkeinotoimintaa, metsätaloutta, maataloutta, virkistystoimintaa ja vapaa-ajan asutusta”, kuvailee Iivanainen ely-keskuksen tukemia tiehankkeita.

Aiempi vaatimus tien vakituisesta asutuksesta poistettiin vuonna 2019. Niinpä yksityistieavustuksia voidaan myöntää tällä hetkellä myös pelkkien metsäteiden perusparannuksiin. Ehtona on muun muassa se, ettei metsätien perusparannukseen ole saatu Kemera-tukea viiteen vuoteen.

Yksityistieavustus myönnetään tiekunnalle, jonka osakkaita voivat olla yksityishenkilöiden lisäksi kunnat, seurakunnat ja yhtiöt. Tuen edellytyksenä on, että tiekunta on perustettu ja sen tiedot on lisätty Maanmittauslaitoksen yksityistierekisteriin. Tietojen on oltava ajan tasalla myös tie- ja katuverkkojärjestelmä Digiroadissa.

Pienin avustussumma on 10 000 euroa. Tätä pienemmät kunnostustyöt katsotaan tien vuosittaiseksi kunnossapidoksi, jota ely-keskus ei tue.

Tukiprosentit ovat korkeat, mutta tiekunnalta vaaditaan myös omaa rahoitusta. Epäröiviä tiekuntien osakkaita Iivanainen muistuttaa siitä, että sen jälkeen kun tie on perusparannettu, sen vuotuinen ylläpito tulee reilusti halvemmaksi.

Rahoitusta hankkeisiin myöntävät pankit, ja rahaa voidaan tiekunnassa kerätä myös etukäteen. Onpa joku osakas lainoittanut toista osakasta tiemaksua vastaan.

Suosituissa mökkikunnissa yksityistiellä saattaa olla jopa parisataa osakasta.

”Silloin on aikamoinen punnerrus jo saada tiekunta koolle”, Iivanainen toteaa.

Nykyisin tiekunnan kokoukseen voi osallistua myös etäyhteydellä tai valtakirjalla.

Metsäkeskusten Kemera-tukia haetaan tiehankkeisiin tällä hetkellä selvästi vähemmän kuin ely-keskusten yksityistieavustuksia. Tätä selittävät ely-tuen suuremmat tukiprosentit sekä odotukset paremmista tukiehdoista, kun Kemera vaihtuu Metka-järjestelmään vuoden 2024 alussa.

Kemera-tukia ja tulevia Metka-tukia myönnetään yksityisille maanomistajille ja yhteismetsille. Nykyistä Kemera-tukea myönnetään vain yhteishankkeille, joissa on Suomen metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikön Mikko Korhosen mukaan yleensä 5–10 osakasta.

Metkan tarkkoja tukiehtoja ei ole vielä hyväksytty, mutta asetusehdotuksen mukaan tukea voisi saada myös yksittäisen maanomistajan hanke.

Tämän vuoden loppuun voimassa oleva Kemera-tuki on 50 prosenttia perusparannuksissa eteläisessä ja keskisessä Suomessa ja 60 prosenttia pohjoisessa. Jos siltaa korjataan, tuki on sillan osalta 10 prosenttiyksikköä korkeampi. Uudessa Metkassa tukiprosentteja suunnitellaan nostettavan ely-tuen suuruusluokkaan, mutta päätöstä vielä odotetaan.

Tukea myönnetään myös uusien metsäteiden rakentamiseen. Nämä tukiehdot pysynevät Metkassa ennallaan.

Kemera-tuen avustussummalle ei ole euromääräistä rajaa kuten ely-keskuksen tuelle, mutta tien minimipituus on puoli kilometriä.

”Käytännössä perusparannuksen kustannukset ovat tällä hetkellä noin 15 000–20 000 euroa per kilometri, kun tehdään ohjeiden mukaista tietä. Silloin puolen kilometrin tien kustannus on samaa luokkaa kuin elyn minimiraja”, Mikko Korhonen laskee.

Kemera-kelpoiselle tielle pitää olla perustettuna tiekunta, ja tieoikeuksien on oltava kunnossa. Yhteismetsälle ei ole vastaavaa vaatimusta. Tuen saaminen edellyttää myös sitä, että metsätalouden kuljetusten osuus ylittää perusparannuksissa 30 prosenttia ja uusilla teillä 50 prosenttia kuljetuksista.

Edellisen Kemera-hankkeen loppumaksusta on oltava 20 vuotta. Tosin tästä aikarajasta voidaan tietyin ehdoin joustaa.

Yhteishankkeissa tuki maksetaan yleensä hankkeen toteuttavalle toimijalle, joka laskuttaa maanomistajilta ylimenevän osuuden hankkeen loppusummasta. Metsänomistaja voi vähentää kulun metsäverotuksessa.

Perusparannushanke alkaa Juho Iivanaisen mukaan usein jo edellisenä kesänä, jolloin suunnittelija kartoittaa tien kunnon. Alkuvuonna tiekunnat pitävät vuosikokouksiaan, joissa tehdään päätökset perusparannuksesta ja tuen hausta.

Sekä Iivanainen että Korhonen suosittelevat käyttämään ammattilaisia hankkeen suunnittelussa, tukien haussa ja työn toteutuksessa. Jo hakuprosessissa ja hankkeen mahdollisessa kilpailutuksessa on runsaasti asiantuntemusta vaativia osioita.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2023.