Erikin puistomaisessa metsäpuutarhassa kasvaa perennojen ja kesäkukkien ohella runsas valikoima erilaisia puita, tässä koreanpihta. Kuva: Ritva Tuomi
Kaukoidästä jalopähkinöitä, korkkipuu Saksasta, etelänpyökki Hollannista – Erik Hellgren toi merimiesvuosinaan tuliaisia, jotka nyt kukoistavat puutarhassa
Nuoruuden puutarhuriopinnot Ruotsissa innostivat Erik Hellgreniä perustamaan puistomaisen metsäpuutarhan mökilleen Inkooseen.Tilaajalle
Kapea hiekkatie kiemurtelee inkoolaisessa maalaismaisemassa ja halkaisee Erik Hellgrenin kahden hehtaarin kokoisen rinnetontin sen yläosasta. Hymyilevä isäntä saapuu vieraita vastaan pihapiirin rajaavalle portille.
Kuulemme upean puutarhan synnystä. Kukoistuksen taustalla on Hellgrenin nuoruusvuosien ammatti. Hän opiskeli jo alle 20-vuotiaana puutarhuriksi Ruotsissa ja työskenteli sen jälkeen puutarha-arkkitehti Paul Olssonin taimistolla Kauniaisissa.
”Isäni kuoltua päätin kuitenkin hankkia elannon perheelleni meriltä. Opiskelin ensin merimiesammattikoulussa Maarianhaminassa ja sitten Turussa merikapteeniksi”, Erik Hellgren kertoo.
Mökkitontti Inkoossa on ollut alkuaan Erikin isoisän kotipaikka. Häneltä kiinteistö siirtyi Erikin isälle ja lopulta Erikin omistukseen vuonna 1977.
Peltoa ja kalliota
Puutarha esittäytyy edessämme monimuotoisena. Inkoon korkein kallio ja kuusiaita suojaavat puutarhaa pohjoisesta. Kylmyys on puutarhurin mukaan niin harvinainen vieras pihalla, että kaikki kasvit viihtyvät yleensä mainiosti. Näkymissä on sekä korkeuseroja että tasaista peltomaisemaa.
Tilan mailla oli aluksi peltoa, kalliota ja muutama omenapuu. Myös vanhoja perennoja kuului talon pihapiiriin, kuten Erikin isoisän vuonna 1903 istuttama punainen ruusu.
Nykyinen isäntä istutti Teksasista saamansa amerikanjalopähkinän siemenistä itäneen taimen talon viereen vuonna 1957. Nyt yli 60-vuotias puu kietoo talon syliinsä suojelevin ottein.
”Ensimmäiset kymmenen vuotta peittelin taimen talvisin, sillä erityisesti oravat tuntuivat tykkäävän siitä.”
Puutarhasta näkee sen eteen tehdyn vuosien työn. Valtavat, vanhat puut kurkottelevat sinistä taivasta kohti, ja pensaat niiden alla rytmittävät tiloja.
Alimpana kerroksena kukkivat erilaiset perennat, kesäkukat sekä köynnökset, jotka ovat saaneet kiipeillä myös puiden rungoille. Suihkulähteestä alas pitkin kallionkoloja virtaa puro, jonka virkistävän solinan kuulee parhaiten portailta ja alapihalta. Pihalla on myös lampi, jossa asuvat karpit ovat viihtyneet siellä jo vuosia hiljalleen virtaavan veden ansiosta.
Puutarhuri on koonnut kauniit, mieltä rauhoittavat elementit yhteen nurmipoluilla ja itse nikkaroimillaan portailla ja katoksilla.
Palsamipihta on peräisin Pohjois-Amerikasta. Sen tummanvihreissä neulasissa on aromaattinen tuoksu. Kuva: Ritva TuomiSiemeniä maailmalta
Merimies hyödynsi ammattiaan puutarhaharrastukseensa. Useimmiten satamakaupunkien tuliaisina oli siemeniä, joista mökkipuutarhan upeat puut ovat saaneet alkunsa.
”Kaukoidästä ja jenkeistä jalopähkinöitä, korkkipuu Saksasta, etelänpyökki Hollannista ja esimerkiksi kontortamänty Kanadasta”, Erik luettelee muutamia aarteistaan.
Erityisen ylpeä hän on puutarhassaan menestyneestä tuurenpihlajasta (Sorbus ´Dodong´), jonka marjat ovat syötäviä. Hellgren kertoo, että Hollannissa sen marjoista valmistetaan muun muassa hilloa.
Surukuusien rivistö rytmittää näyttävästi rinnepihan näkymiä ylhäältä alas kohti peltoja. Puutarhakierroksella näemme myös mustakuusen, japaninkuusen, koreanlehtikuusen, eurooppalaisen lehtikuusen sekä tontilta omasta takaa löytyneen pienen lehtikuusen, jonka kävyt ovat tulipunaisia kuin mansikat. Uusien versojen puhjetessa myös purppurakuusen neulaset ovat helakanpunaiset.
”Uusimman puun istutin 15 vuotta sitten, se oli douglaskuusi Kanadasta”, isäntä juttelee.
Erikoiskuusia hän on hankkinut ulkomaiden ohella myös kotimaasta, joten aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan tekemään siemen- tai taimihankintoja.
Sinnikkäitä tuliaisia
Erik on saanut luotua kaukomaiden kasveille parhaat mahdolliset olot puutarhassaan, mutta välillä niiltä on tarvittu sinnikkyyttä pohjolan olosuhteissa. Esimerkiksi korkkipuun lehdet halla on mustuttanut kolmesti, mutta aina vain se jaksaa tuottaa uutta vihreää. Kartiomaisesti kasvava harmaapihta on mennyt kahdesti poikki lumen painosta mutta selvinnyt siitäkin.
Myös upea japaninsiipipähkinä on viihtynyt Inkoossa yli kymmenen vuotta.
”Kohta Suomessakin on niin lämmin, että kotipuutarhurit voivat valita entistä erikoisempia kasveja”, Erik arvelee.
Puutarhuri on huomannut myös metsän eläinten jalostuneen maun puiden ja pensaiden suhteen.
”Hirvet pitävät venäläisestä jalosyreenistä mutta jättävät tavallisen pihasyreenin rauhaan.”
Myös hybridihaavat ovat metsäneläimien herkkua.
”Onneksi ne kasvavat nopeasti ja ovat mainioita myös polttopuuna.”
Satoisan omenatarhan ohella puutarhasta löytyy myös koristeomenapuita, joiden suurin arvo on niiden kauniissa ja runsaassa kukinnassa alkukesästä. Kuva: Ritva TuomiVaahteroita ja omenapuita
Vaikka valtavasta kasvivalikoimasta on vaikea valita omia suosikkeja, Erik sanoo tykkäävänsä vaahteroista niiden monimuotoisuuden vuoksi.
Pohjoisamerikkalainen viinivaahtera saa kauniin syysvärin oranssista viininpunaiseen. Punalehtinen hurmevaahtera (Acer Platanoides ´Faassen´s Black´), Kanadan kansallispuu sokerivaahtera sekä valtavaksi kasvanut mongolianvaahtera kuuluvat nekin Erik Hellgrenin itse kasvattamiin puihin.
Pihalta löytyy myös Saksasta tulleista siemenistä kasvanut puu, joka on ollut hieman mysteeri jopa puutarha-asiantuntija Arno Kasville. Kasvitieteilijä on arvellut sen olevan kuitenkin vaahteroiden sukua.
”Puun lehdet ovat päältä vihreät ja alapuolelta punertavat. Se kukkii syreenimäisin kukin.”
Isoisän ajoista pihan pieni omenatarha on laajentunut 40 omenapuuhun, jotka Erik on jalostanut itse. Omia lajikkeitakin on jo 13.
”Sato on ollut niin valtava, että olen lahjoittanut omenoita tammisaarelaiselle siiderinvalmistajalle.”
Kasvun seuraamista
Keväästä pitkälle syksyyn mökillään viihtyvä Erik Hellgren kertoo istuttaneensa vuosien mittaan ainakin 400 puuntaimea. Lehtikuusia niistä on yli sata, kuten serbiankuusiakin.
”Hybridihaapojakin on tullut istutettua 40 kappaletta”, mies summaa.
Oleskelualueilla viihtyvät kesäkukat ja yrtit ruukuissaan. Viherkattoisessa oleskelupaikassa voi huilata puutarhahommien välissä ja nauttia ympärille avautuvasta näkymästä, joka kertoo intohimoisesta otteesta kasvien parissa.
Joka kevät puutarhuri kokeilee jotakin uutta. Kylvää, koulii ja istuttaa, sillä aina on tilaa vielä muutamalle uudelle kasville entisten kaveriksi.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2019.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
