Geoparkit kertovat ajasta, jolloin jopa kilometrien paksuinen jäämassa peitti Suomea ja laava suihkusi maan alta

Aamuaurinko siivilöityy pakkasyön kylmettämästä suosta kohoavan höyryn läpi. Oranssi hehku pidentää käkkyräisten petäjien varjot ja hetken koko suo on kuin hattaraan kääritty karkki. Pitkospuut kiemurtelevat tummien suolampien lomassa salaperäiseen satumaahan.

Kauhanevan suo on suurten lampien ja laajojen suolakeuksien mosaiikki, joka muodostaa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston ytimen. Suo on myös osa alueen geologisia kohteita yhteen nivovaa geoparkia, jonka teema on alueen kehitys muinaisesta vuoristoseudusta laakeaksi suomaaksi.

Lauhanvuori–Hämeenkangas Geopark kattaa laajan alueen, johon kuuluvat muun muassa Kauhanevan-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuistot sekä Hämeenkankaan ja Pohjankankaan harjumaastot.

Lauhanvuoren Kivijata on valtava, kukkulan rinnettä myötäilevä kivivyö, jonka lohkareet ovat Suomessa melko harvinaista hiekkakiveä.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Syksy on kietonut myös Lauhanvuoren kansallispuiston tunnetuimman maamerkin, laajalle levittäytyvän lohkaremeren otteeseensa. Maaruskan värjäämät varvut kohoavat karusta hiekkakivilouhikosta.

Pitkospuupolkua yli kivierämaan kulkiessa ehtii pohtimaan suuria: mitkä luonnonvoimat ovat synnyttäneet tällaisen, sangen erikoisen, lähes 800 metriä pitkän lohkarevyön kukkulan rinteelle?

Vallit kiertävät kehämäisesti kukkulan rinteitä. Lauhanvuorella näitä muinaisia rantavalleja kutsutaan kivijadoiksi.

Kivet ovat maassamme melko harvinaista hiekkakiveä, josta muodostuu iso osa koko Lauhanvuoren kallioperästä. Kukkula on Suomen ainoa hiekkakivinen jäännösvuori. Pääosin hiekkakivi on hautautunut moreenin, hiekan ja turpeen kätköihin, mutta kivijadoilla kallioperän erikoisuus on nähtävillä.

Nykytiedon mukaan Lauhanvuoren ytimen muodostava hiekkakivilaatta on yli 600 miljoonan vuoden ikäinen ja se sai syntynsä kambrikaudeksi kutsutulla geologisella ajanjaksolla.

Kivijadat muodostuivat vuosimiljoonien kuluessa tästä hiekkakivilaatasta murtuneista lohkareista ja niiden nykyasussa näkyy jääkauden ja muinaisten rantavoimien vaikutus.

Hämeenkankaan lähteet lukeutuvat maamme kauneimpiin. Pohjaveden purkautumiskohtiin muodostuu pyöreitä hiekkasilmiä.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Lauhanvuoren ainutlaatuisen luonnon ja geologisen menneisyyden nauttimasta suuresta arvostuksesta kertovat alueelle vuonna 1982 perustettu kansallispuisto sekä alueen vuonna 2019 saama UNESCO Global Geopark -status.

Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark oli toinen arvostetun statuksen saanut alue Suomessa. Ensimmäisenä statuksen sai Rokuan Geopark. Nykyisin geoparkeja on neljä, edellä mainittujen lisäksi verkostoon kuuluvat myös Saimaan ja Salpausselän alueet.

Geoparkit ovat kansainvälinen merkittävien geologisten kohteiden verkosto, jota hallinnoi YK:n alainen järjestö UNESCO. Geoparkien tehtävänä on lisätä tietoisuutta alueiden geologisen luonnon- ja kulttuuriperinnön merkityksestä ja edistää niiden säilyttämistä.

Jokaisella geoparkilla on oma teemansa. Rokuan alue kertoo viimeisen jääkauden tarinan, Saimaan alue maamme suurimman järven menneisyydestä ja Salpausselän alue ainutlaatuisen harjumuodostuman kehityksestä.

Kaikkiaan Lauhanvuori-Hämeenkankaan Geoparkiin kuuluu 52 erillistä käyntikohdetta. Alueen merkittävimpiä erityispiirteitä ovat Lauhanvuoren pitkä ja monivaiheinen geologinen historia, laajat ja suojelullisesti arvokkaat suoalueet, geologisesti ja arkeologisesti merkittävä ja arvoituksellinen Susiluola sekä alueen halki kuin selkärankana kiemurtelevat Pohjankaan ja Hämeenkankaan harjut.

Jylhän Hämeenkankaan harjun maisemissa kiehtovinta ovat sen maagiset lähteet, joissa harjun hiekkakerrosten suodattamat pohjavedet pulppuavat maan pinnalle. Lähteistä tunnetuimmat ja näyttävimmät ovat Jämijärven Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde, jotka ovat suorastaan lumoavia luontokohteita.

Kaunis, raikasta pohjavettä hiekkamaiden läpi pulputtava lähde löytyy myös Lauhanvuoren kansallispuiston maisemista. Metsän raikas silmä kimmeltää Kivijadalta Spitaalijärvelle johtavan polun varrella.

Aumakiven pyöreä muoto on rapautumisen synnyttämä. Lohkareen nimi viittaa sen muotoon. Auma on kumpumainen keko, jossa ennen vanhaan säilöttiin esimerkiksi juureksia. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Lauhanvuoren alarinteillä hiekkakivi vaihtuu Suomen yleisimpään kivilajiin, graniittiin, joka on myös maamme kansalliskivilaji. Paikoin kallion pinnasta kohoaa jylhinä paaseina rapautuneen graniittikallion kovia ytimiä, tooreja, jotka ovat jääneet paikoilleen heikomman kiven rapautuessa ja kulkeutuessa pois niiden ympäriltä.

Tunnetuin ja vaikuttavin Lauhanvuoren tooreista on Aumakivi. Valtava pallomainen lohkare on halkaisijaltaan ja korkeudeltaan useita metrejä. Rapakivimöhkäle on kuin jättiläisten kivettynyt potkupallo. Metka ilmestys!

Aumakiveä ympäröivä Aumakalliot on louhikkoalue, jossa on lukuisia läpimitaltaan muutamia metrejä olevia toorilohkareita. Osa lohkareista on yhä paikallaan niitä ympäröivästä rapakalliosta esiin pistävinä lohkarekumpareina, osa taas on irronnut alkuperäisestä asemastaan ja niistä on muodostunut siirtolohkareita.

Tooreja löytyy eri puolilta Suomea. Tunnetuimmaksi muodostelmaksi ovat kohonneet Sodankylässä, Sompion luonnonpuistossa kohoavan Pyhä-Nattasen kookkaat kivipahdat, joihin on muodostunut usean metrin korkuisia tooreihin.

Harjujen helppokulkuiset harjanteet ovat olleet tärkeitä kulkureittejä jo esihistoriallisella ajalla. Kuva on Mujejärven harjuilta Nurmeksesta. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Suomen kallioperä on koko Euroopan unionin alueen paksuin. Geologisten mittausten mukaan allamme on paikoin reilusti yli 200 kilometriä kovaa kalliota. Suomen vanhimmat kivilajit ovat miljardien vuosien ikäisiä ja lukeutuvat maapallon vanhimpiin.

Geologisia erikoisuuksia ja muinaisten tapahtumien jälkiä on kaikkialla ympärillämme, ja käytännössä kaikissa luontokohteissa. Voimakkaimpana tämän päivän luonnosta erottuu viimeisen jääkauden myllerryksen, jään hiovan ja musertavan voiman, jäätiköiden sulamisvesien sekä muinaisen Itämeren eri vaiheiden vaikutukset.

Tunnetuimpia ja näyttävimpiä jääkauden jälkeensä jättämiä muodostumia ovat suuret harjumuodostumat. Pienempiä yksittäisiä muodostumia ovat esimerkiksi siirtolohkareet, luolat, pirunpellot ja hiidenkirnut.

Viimeisen jääkauden lisäksi maamme maisemia ovat muokanneet myös useat aiemmat jääkaudet sekä esimerkiksi muinaiset tulivuoren purkaukset, vuoristojen synty ja jääkauden jälkeisten maanjäristysten repivät voima.

Myös maan ulkopuoliset voimat ovat vaikuttaneet maisemiin. Esimerkiksi Alajärven Lappajärven maisemia ihaillessa ei ihan heti juolahda mieleen, että järvi on syntynyt valtaisan meteoriniskun muodostamaan kraatteriin.

Jääkauden ja rantavoimien tasaiseksi hiomat silokalliot hallitsevat rannikoiden maisemia. Kuva on Kasnäsin geologiselta polulta. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kittilän Linkupalon tulivuoripuisto on parhaimpia paikkoja maamme tulivuorten historiasta kiinnostuneille retkeilijöille. Alueella kulkee opastettu polku, jonka varrella on mahdollisuus nähdä muinaisten laavavirtojen jäänteitä.

Tuliperäisen menneisyyden jälkiä, kuten purkautuneen laavan ja purkauskivien kivettyneitä jäänteitä, on nähtävissä eri puolilla Suomea Lapin vaaroilta etelän rantakallioille.

Silokalliot ovat rannikkoalueille tyypillisiä muodostelmia. Ne saivat nykyisen asunsa, kun kilometrien paksuinen mannerjäätikkö liikkui sulaessaan ja siihen sekoittunut maa-aines hioi kallioita kuin jättiläismäinen höylä.

Suuremmat lohkareet saattoivat matkata jäiden mukana pitkiäkin matkoja, jääden lopulta jään sulaessa siirtolohkareiksi eri puolille maisemaa.

Erinomainen kohde tutustua merenrannan kalliomuodostumiin on Kemiönsaarella sijaitseva Kasnäsin geologinen luontopolku, joka alkaa Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukan pihasta.

Polku johdattaa kulkijan aikamatkalle 2 300 miljoonan vuoden takaa jääkauden kautta nykypäivään. Sen varrella tutustutaan geologisiin prosesseihin, jotka ovat muokanneet ja muuttavat yhä maisemaa. Polku kulkee kallioita pitkin rantaan, meren ja jään hiomille silokallioille.

Silokallioiden juovat, uurteet ja kivilajien vaihtelu yhdistettynä laajaan ja kauniiseen merimaisemaan tekevät kulkijaan suuren vaikutuksen.

Geologiset luontopolut, geoparkit ja kansallispuistot ovat oiva tapa oppia geologiaa ja ymmärtää menneisyyden mullistuksia, samalla hiljentävistä maisemista ja luonnonnäkymistä nauttien.

Geologiset prosessit ja luonnonmullistukset ovat osa ikuista kiertokulkua. Taas tulevaisuudessa tulee aika, jolloin luonnonmullistukset huuhtovat maamme kamaran puhtaaksi, myllertävät kivikoita ja hiovat kovaa kallioperäämme jättäen jälleen omat jälkensä luonnon elävään vieraskirjaan.

Merenkurkun saaristo on muodostunut maankohoamisen seurauksena. Kuva: Tuomo Kesäläinen