
Varsinkin herneet ja lakoontunut vilja houkuttelevat sepelkyyhkyjä pelloille satojen päiden parvina. Pahimmillaan lintuja voi olla samalle pellolle kokoontuneena satoja. Kyyhkykantojen kasvaessa riskit satovahingoille ovat aina olemassa.
Vahinkoja on joka vuosi nähtävissä esimerkiksi ruokahernelohkoissa, jotka päätyvät hernekeittojen raaka-aineeksi lautasillemme.
”Selvä yhteys hernemaiden kärsimille vahingoille on olemassa etenkin kuivina vuosilla, jolloin esimerkiksi mustikkasato jää pieneksi. Kun metsästä ei löydy marjaa syötäväksi, sepelkyyhkyt etsiytyvät pelloille jo varhaisessa vaiheessa”, Eurajoella asuva viljelijä Tero Tuominen kertoo.
Syysviljoille, eli rukiille ja syysvehnälle, vahingot ovat olleet yleensä vuositasolla vähäisemmät. Ohrallekaan satomenetykset eivät ole juurikaan olleet suuria.
Sepelkyyhky on lintulaji, joka on hyötynyt maatalouden muutoksesta yhä viljavaltaisemmaksi. Jostain syystä tietyille viljelyaukeille kertyy aina vuodesta toiseen enemmän lintuja kuin toisille.
Lähellä olevat korkeajännitelinjat, sähkölinjat tai korkeat metsätuppaat tarjoavat hyviä tähystyspaikkoja tarkkanäköisille sepelkyyhkyille. Tuominen ei kuitenkaan näe, että näillä paikoilla olisi olennaista merkitystä vahinkojen synnylle.
”Kaikkein tehokkainta olisi estää lintujen laskeutuminen pelloille, mutta se on käytännössä mahdotonta. Ruiskutusväleihin jää aina tilaa laskeutua. Samoin metsänreunoissa kasvustot saattavat jäädä harvemmiksi, jolloin linnuille jää aina hyvät mahdollisuudet laskeutua. Mitään keinoja vahinkojen estämiseksi ei käytännössä ole”, Tuominen toteaa.
”Käsiä yhteen lyömällä saa parvet poistettua, mutta vain hetkeksi. Tilalla on usein muutakin tekemistä kuin päivystää tiettyjä lohkojen vieressä ja paukutella kämmeniä yhteen. Pikkuhiljaa on siirrytty pidempivartisiin lajikkeisiin, mikä on jonkin verran helpottanut tilannetta.”
Hernepelto tai laonnut vehnä ovat varmimpia kyyhkysten ruokailupaikkoja, joten maanviljelyn ja metsästyksen yhteensovittaminen hyödyttää oikein tehtynä molempia osapuolia.
Passipaikat on hyvä järjestää siten, että pudotetut linnut tippuvat muualle kuin puimattomaan peltoon. Pystyssä oleville pelloille mentäessä on aina oltava viljelijän lupa, eikä vahinkoa saa aiheuttaa.
Tuominen on ollut tyytyväinen metsästäjien toimintaan.
”Metsästäjät ovat osanneet liikkua viljelyksillä maltillisesti, eivätkä haulikoiden laukaukset ole aiheuttaneet suurempia häiriöitä. Vaikka metsästäjät joutuvat luonnollisesti hakemaan pois ammutut linnut joko jalkaisin tai koirien avulla, ei liikkumisesta puimattomilla pelloilla ole ollut mitään haittaa sadon korjaamisen suhteen.”
Tällaisten maanomistajan kommenttien jälkeen on hyvä jäädä odottamaan seuraavaakin jahtikautta. Mikäli metsästäjät mielivät kyyhkyjahtiin puimattomalle pellolle, on siihen nimittäin aina oltava lupa maanomistajan lupa. Hyvien ja luottamuksellisten suhteiden ansiosta luvat yleensä heltiävät ja kumpikin osapuoli on yhteistyöhön tyytyväinen
opettele tunnistamaan rauhoitetut kyyhkylajit
kohdista metsästysverotus nuoriin lintuihin
pidättäydy yksittäisten lintujen ampumisesta
huolehdi hylsyt ja roskat pois maastosta
huolehdi, että sinulla on noutava koira käytössä
varaudu laittamaan saalis nopeasti kylmään
saaliin määrällä kilpailu ei kuulu metsästykseen
jos lähellä on asutusta, kerro asukkaille alkavasta jahdista ja vie heille saaliista maistiaiset
Lähde: Riistakeskus
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
