Mitä rehevämpi metsätyyppi, sitä enemmän töitä ja palkintoja

Kasvupaikan ravinteisuus ohjaa metsänomistajan valintoja aina paikalle sopivan puulajin valinnasta uudistamistapaan, heinäystarpeeseen, taimikonhoitoon, harvennusten ajankohtaan ja sen pohtimiseen, milloin puusto on päätehakkuuiässä.

”Mitä rehevämpi metsätyyppi, sitä suurempi on puiden kasvu mutta sitä enemmän myös joutuu tekemään töitä sen eteen, että kasvu kohdistuu kasvatettavaksi valittuun puustoon”, tiivistää metsäpalvelupäällikkö Arto Soikkeli Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalasta.

Metsätyyppiä ei tarvitse tunnistaa pilkuntarkasti tai jäädä pohtimaan rajatapauksia. Soikkeli muistuttaa, että yhdellä käsittelykuviolla saattaa esiintyä useampaa kasvupaikkatyyppiä. Kuusi kasvupaikkatyyppiä auttavat silti hahmottamaan sitä, miten sekä puut että taimikkoon syntyvä vesakko kasvavat.

Niukkaravinteisimpien kasvupaikkojen eli karukkokankaan (ClT), kuivan (CT) ja kuivahkon kankaan (VT) mäntymetsiä uudistettaessa pääsee helpoimmalla. Heinäntorjunnasta selviää vähällä, ja myös luontainen uudistaminen on mahdollista. CT:llä ja VT:llä voi käyttää luontaista uudistamista siemenpuu- tai kaistalehakkuuna tai äestystä ja kylvöä.

Tuoreilla (MT) ja lehtomaisilla kankailla (OMT) on tarkempaa, että valitaan kasvupaikalle sopiva maanmuokkausmenetelmä eikä uudistaminen päätehakkuun jälkeen viivästy. Jos heinä ehtii roihahtaa kasvuun, taimet ovat heti alakynnessä.

Heinäys ei Soikkelin mukaan ole aina tuoreella kankaallakaan välttämätöntä, jos käytetään reilunkokoisia taimia, laikkumätästystä ja istutetaan ripeästi päätehakkuun jälkeen. Sen sijaan pellonmetsityksissä metsänomistaja voi varautua useamman vuoden heinäysurakkaan.

Myös taimikonhoidossa karut kasvupaikat vaativat vähemmän työtä kuin rehevät.

”Kuivalla ja kuivahkolla kankaalla on hyvä harventaa luontaisen uudistamisen taimikot tai kylvötuppaat ja poistaa männynversoruostetta levittävät haapavesat. Tuore kangas vesoittuu jo voimakkaasti, samoin lehtomainen kangas.”

Kuivan ja kuivahkon kankaan taimikonhoito saattaa sietää lykkäystä, mutta tuoreen ja lehtomaisen kankaan taimikonhoitoa ei ole vara jättää seuraaviin kesiin, jotteivät kuusen taimet jää lehtipuuvesakon alle. Rehevä kasvupaikka myös palkitsee. Lehtomaiselle kankaalle tai lehtoon perustettu rauduskoivikko saattaa olla jo 20-vuotiaana ensiharvennusiässä.

Kasvupaikkatyyppi vaikuttaa myös siihen, miten nopeasti puusto tulee harvennusikään ja miten voimakkaasti eri puulajien metsiköitä harvennetaan. Mitä rehevämpi kasvupaikka, sitä nopeammin puusto järeytyy päätehakkuukypsäksi. Karummilla kasvupaikkatyypeillä se vie 80–100 vuotta, rehevimmillä 60–80 vuotta. Jos harvennukset ovat olleet voimakkaita, saattaa rehevimmillä kasvupaikoilla päästä eteläisessä Suomessa päätehakkuuseen jo 50 vuodessa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2019.