Miten päästä eroon perintömetsästä?
Kaikki eivät halua omistaa perimäänsä metsää. Mutta miten perikunnan kannattaisi myydä metsänsä? Entä onko muita vaihtoehtoja kuin myyminen?Tilaajalle
Kun kukaan perillisistä ei halua metsätilaa, vaihtoehtoja on kolme: tilan myyminen ulkopuoliselle, metsän suojeleminen tai metsätilan liittäminen yhteismetsään. Kuva: Markku PulkkinenOn perikuntia, joissa kukaan ei jaksa tai halua ottaa perittyä metsää vastuulleen. Tila voi sijaita satojen kilometrien päässä, tai perillisillä ei riitä aikaa ja kiinnostusta metsänhoitoon.
”Silloin tärkeintä on etsiä yhteisymmärrys metsän kohtalosta”, neuvoo metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen Suomen metsäkeskuksesta. ”Siihen tarvitaan avointa keskustelua kunkin perillisen toiveista. Joku voi esimerkiksi tarvita rahaa nopeasti.”
Lappalainen on huomannut, että keskustelut kannattaa pitää perikunnan osakkaiden välisinä.
”Esimerkiksi sisarusten on usein helpompi löytää ratkaisu keskenään silloin, kun puolisot eivät kovasti osallistu asian puimiseen.”
Kun kukaan perillisistä ei halua metsätilaa, vaihtoehtoja jää käytännössä kolme: tilan myyminen ulkopuoliselle, metsän suojeleminen tai metsätilan liittäminen yhteismetsään.
Itse vai välittäjä?
Metsätilan myymisen voi hoitaa itse tai välittäjän avulla. Omatoiminen ja sopuisa perikunta voi esimerkiksi valtuuttaa kaupankävijäkseen yhden jäsenistään, jolla on aikaa ja halua perehtyä asiaan.
Myynnin ulkoistaminen ammattilaiselle on itsenäistä myymistä vaivattomampi mutta hintavampi vaihtoehto. Metsätilakauppoja hoitavat muun muassa niihin erikoistuneet kiinteistönvälittäjät ja metsänhoitoyhdistykset, ja silloin perillisiltä tarvitaan lähinnä tietoja ja allekirjoituksia.
Ammattimyyjän välityspalkkio voi olla muutaman tuhannen euron minimipalkkio tai tietty prosenttiosuus myyntihinnasta. Mitä isommista kaupoista on kyse, sitä enemmän prosenttipalkkiossa saattaa olla neuvotteluvaraa. Välityssopimusta tehtäessä kannattaakin pyytää ja vertailla tarjouksia.
”Usein perikunnalla saattaa olla tutussa metsäyhtiössä, metsänhoitoyhdistyksessä tai pankissa valmiiksi joku yhteyshenkilö, jonka kokee sopivaksi ja luotettavaksi”, Lappalainen sanoo.
Tutulle vai vieraalle?
Kun myyntipäätös on tehty ja myyntitapa valittu, tarvitaan ostaja.
”Metsätilojen kysyntä on ollut selvässä kasvussa. Esimerkiksi perintötilan lähipalstojen omistajat saattavat olla kiinnostuneita lisämetsästä”, Lappalainen tietää.
Pienillä paikkakunnilla naapurit yleensä tunnetaan, ja heiltä voi suoraan kysyä ostohalukkuutta. Tuntemattomia lähimaanomistajia voi tiedustella Maanmittauslaitokselta. Perikunta saattaa myös toivoa esimerkiksi suvusta ostajaa, jolla olisi metsään tunneside.
”Lähin tai tutuin ostaja ei välttämättä ole aina halukkain maksamaan parasta hintaa. Siksi kilpailuttaminen voi kannattaa”, vinkkaa metsätalousinsinööri Esko Hautanen Päijänteen metsänhoitoyhdistyksestä.
Maanmittauslaitoksen rekisteripäällikkö Taisto Toppinen neuvoo merkitsemään tilan rajapyykit vaikkapa kepillä ja punaisella nauhalla ennen tilan myyntiin laittamista.
”Se auttaa, kun mahdollinen ostaja haluaa tutustua tilaan.”
Mihin hintaan?
Metsän arvo täytyy määritellä jo perukirjassa. Arvio saatetaan joskus pohjata keskimääräiseen maakuntakohtaiseen verotusarvoon. Hinta-arviolle pientä suuntaa voi saada myös alueen kiinteistökauppojen hinnoista, joita voi kysyä Maanmittauslaitokselta.
”Metsän todellinen arvo riippuu kuitenkin aina puustosta, ja siksi myyjän on ehdottomasti järkevintä hankkia metsäammattilaiselta tuore metsäarvio”, neuvovat niin Lappalainen, Hautanen kuin Toppinenkin. ”Jos kauppa-aikeet ovat tiedossa perunkirjoitusvaiheessa, kannattaa metsä heti silloin arvioittaa ammattilaisella.”
Arviossa tila ja puusto käydään perusteellisesti läpi. Arvioimisen hinta vaihtelee työtuntien mukaan.
”Keskimäärin noin 40 hehtaaria metsää vaatii päivän työn maastossa ja lisäksi muutaman toimistotunnin, jolloin loppusummaksi kertyy noin 800–1 000 euroa”, Esko Hautanen laskee esimerkin metsänhoitoyhdistyksensä hinnastosta.
Vuoden tai parin takainen metsäarvio voi sekin riittää kaupantekoon. Toisaalta metsään on sen jälkeen saattanut iskeä tuhoisa myrsky tai puusto on kasvanut rivakasti.
”Hyvä kasvatusmetsähehtaari voi kasvaa vuodessa yli kymmenenkin mottia puuta. Siksi tietyissä vaiheissa metsän arvo nousee nopeasti. Tilanne riippuu metsän ikäjakaumasta, maapohjasta ja sijainnista”, Hautanen selventää.
Kun kaupat on tehty, myyntihinta saattaa olla parempi kuin perunkirjoituksessa metsän arvoksi todettiin. Silloin perintöveroarvoon kannattaa hakea oikaisu myyntihintaa vastaavaksi.
”Näin maksetaan vähän lisää perintöveroa ja vältytään kokonaan luovutusvoittoverolta. Vuoden 2019 loppuun asti voidaan oikaista vuonna 2014 tehtyjä ja uudempia perintöveropäätöksiä”, Lappalainen kertoo.
Osaksi yhteismetsää tai suojeluun?
Myymisen vaihtoehtona perikunta voi harkita tilan liittämistä olemassa olevaan yhteismetsään, jos sellainen lähistöltä löytyy. Tietoa uusia osakkaita ottavista yhteismetsistä saa metsäkeskuksesta.
”Yhteismetsä voi olla hyvä vaihtoehto, jos kukaan ei tarvitse metsäkaupasta rahaa nopeasti”, Esa Lappalainen sanoo.
Kun kuolinpesän metsätila liitetään yhteismetsään, perilliset saavat yhteismetsäosuuksia. Ne toimivat kuten osakkeet: metsän hoitamisesta ei tarvitse kantaa huolta, mutta osakkaat saavat osansa yhteismetsän metsätulosta aivan kuten osakkeenomistajat saavat osinkotuloja. Oman yhteismetsäosuutensa voi myös myydä pois.
Vanhasta tai muuten luonnon kannalta arvokkaasta metsästä voi joskus tehdä suojelusopimuksen.
”Ely-keskuksesta voi tiedustella mahdollisuutta päästä Metso-ohjelmaan, jossa metsä myydään valtiolle suojelutarkoituksiin, eli käytännössä tehdään ely-keskuksen kanssa kiinteistökauppa. Myyntitulosta ei tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa”, Esa Lappalainen esittelee.
Lyhytaikaisempaa suojelua voi järjestyä metsäkeskuksesta, joka tekee metsästä määräaikaisen ympäristötukisopimuksen. Tuki on veronalaista tuloa.
”Korvauksen määrä riippuu puustosta. Esimerkiksi rehevästä lehdosta, jossa on paljon puuta, voi saada huomattavankin korvauksen, ja vastaavasti puuttomalta alueelta ei juuri mitään.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2019.
Metsätilan myyjän paperityöt
- Lainhuutotodistus. Tilataan Maanmittauslaitokselta. Asiakirja vahvistaa ostajalle metsäkiinteistön omistajan. Lisäksi tarvitaan kuolleiden perukirjat sukuselvityksineen.
- Selvennyslainhuuto. Kannattaa hakea kuolinpesälle Maanmittauslaitokselta lainhuutotodistuksen lisäksi selventämään kuolinpesän osakkaat. Silloin ostajalle ei tarvitse esittää perukirjoja yksityisasioineen. Ostajalle asiakirja varmistaa myyjät ja helpottaa oman lainhuudon hakemista kaupan jälkeen.
- Rasitustodistus. Tilataan Maanmittauslaitokselta. Rasitustodistus kertoo tilan mahdolliset rasitukset, esimerkiksi velkakiinnitykset, hallintaoikeudet ja ulosoton.
- Panttikirjat. Jos tilaan on tai on ollut velkakiinnityksiä, täytyy selvittää, ovatko panttikirjat sähköisiä vai kirjallisia ja kenen hallussa ne ovat. Vanhat, paperiset panttikirjat kannattaa kuolettaa.
- Kiinteistörekisteriote ja -rekisterikartta. Molemmat saa Maanmittauslaitokselta, ja ne kertovat muun muassa tilan rajat, pinta-alan, tieoikeudet ja osuudet yhteisiin vesi- ja maa-alueisiin.
- Tärkeät lisätiedot. Tilaan voi liittyä kaavoitusratkaisuja, suojelusuunnitelmia ja erilaisia hallinta- tai käyttöoikeuksia kuten metsästyssopimuksia. Nämä saattavat vaikuttaa olennaisesti tilan hintaan, ja ne tulee kertoa ostajalle.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
