”Ukrainan jälleenrakennuksen mittakaava ja summat ovat astronomiset” – tällaisia suunnitelmia tuhojen korjaamiseksi tehdään

Sotaa oli käyty Ukrainassa kuukausi, kun viime vuoden maaliskuun 22. päivän uutiset kertoivat Venäjän joukkojen epäonnistuneen Ukrainan pääkaupungin Kiovan valtausyrityksessä.

Oli sattumaa, että seuraavana päivänä Helsingin keskustassa kokoontui neljän miehen joukko, jonka tehtävä oli vastata kahteen kysymykseen: mihin suuntaan sota Ukrainassa kehittyy ja miten se vaikuttaa rakennusteollisuuteen Suomessa? Konsulttitoimisto Capful Oy:n raportti lähti kolmesta vaihtoehtoisesta skenaariosta: Sota ratkeaa nopeasti, pitkittyy tai pahimmassa tapauksessa laajenee.

Nyt vuosi myöhemmin tiedämme, että arvio nopeasti ratkeavasta kriisistä ei toteutunut, vaan sodan pitkittyminen näyttää väistämättömältä. Hyvä uutinen on, että sodan vaikutukset rakennusteollisuuteen jäivät pelättyä vähäisemmiksi ja kestoltaan lyhyiksi. Materiaalipuolella suurimmat pullonkaulat tulivat betoniteräksen, sementin, bitumin ja koivuvanerin saatavuuteen.

”Sota muutti materiaalivirtoja ja aiheutti hintoja nostavan shokin, josta palautuminen on hitaasti käynnissä. Myöskään pelättyä työvoimapulaa ei tullut”, Rakennustuoteteollisuus RTT:n toimitusjohtaja Juha Luhanka sanoo.

Luhanka seuraa yhä työnsä puolesta Ukrainan tilannetta tarkasti. Hän vetää Rakennusteollisuuden Ukrainan sotaan liittyvää varautumis- ja ennakointiryhmää. Sen tehtäviin kuuluu myös hahmotella Ukrainan tulevaa jälleenrakennusta. Valmistelu on aloitettu, vaikka sodan lopputulos ja kokonaistarpeet ovat vielä hämärän peitossa.

Se tiedetään jo nyt, että jälleenrakennustyön mittakaava liikkuu omassa luokassaan. Ukraina on Euroopan toiseksi laajin maa, jonka väkiluku on 43 miljoonaa. Ukrainan jälleenrakennuksen tarvetta arvioineen Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan sodan vaurioittamista rakennuksista 40 prosenttia on korjauskelvottomassa kunnossa.

Ukrainan, Kansainvälisen valuuttarahaston ja EU:n syyskuussa antaman arvion mukaan jälleenrakennuksen hinta on 350 miljardia euroa. Tuhoutuneiden rakennusten osuus jälleenrakennuksen kustannuksista arvioitiin olevan sata miljardia euroa. Se on sattumalta sama summa kuin Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakennukseen ohjaama Marshall-apu nykyrahassa.

Kiev School of Economicsin tammikuun lopulla julkaisema arvio oli aavistuksen maltillisempi. Se arvioi asuntokantaa tuhoutuneen sodan ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana 55 miljardin euron edestä. Rakennuksiksi muutettuna se tarkoitti 149 300 tuhoutunutta asuinrakennusta. Niistä 17 500 oli kerrostaloja ja 131 400 omakotitaloja.

Suomessa rakennetaan vuosittain noin 7 000 omakoti- tai paritaloa. Sodan ensimmäiset kuukaudet tuhosivat Ukrainassa karkeasti yhtä paljon omakotitaloja, mitä Suomessa rakennetaan vajaassa parissakymmessä vuodessa.

Jälleenrakentamisen valmistelu on jo käynnissä kulisseissa ja myös virallisesti, vaikka sodan lopputulos on hämärän peitossa. EU:n jälleenrakentamista tukeva koordinointifoorumi aloitti toimintansa tammikuun lopulla. EU:lla on kiire, sillä Venäjä jo käynnistänyt hallussaan olevilla alueilla jälleenrakennustyöt, millä se pyrkii kiinnittämään laittomasti valloitetut alueet yhä tiiviimmin osaksi Venäjää.

Kuva: Dimitar Dilkoff

Valtiot pyrkivät haalimaan jälleenrakennukseen kanavoitavia miljardeja omille yrityksilleen. Ranskalaisen Egis-suunnittelutoimiston ympärille koottu yritysrypäs ilmoitti äskettäin aloittavansa vaurioiden kartoittamisen ja jälleenrakennussuunnitelmien suunnittelun neljännesmiljoonan asukkaan Tšernihivissä ja sitä ympäröivällä hallintoalueella.

Myös Suomi haluaa saada osansa. Suomen suurimpien yritysten toimintaa Ukrainassa ja Keski-Aasiassa edistävän yhteenliittymän East Officen toimitusjohtaja Lauri Veijalainen kävi helmikuussa toista kertaa sodan aikana Ukrainassa ja tapasi paikallisen liike-elämän ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin hallinnon edustajia. Tuhojen laajuus oli mykistävää.

”Jälleenrakennuksen mittakaava ja summat ovat astronomiset, niille on vaikea löytää vertailukohtaa. Ukrainalaiset itsekin myönsivät, että heillä ei ole käsitystä jälleenrakennuksen hinnasta”, Veijalainen sanoo.

Epäselvät näkymät eivät ole Veijalaisen mukaan syy vitkutella, vaan Suomen pitää kiirehtiä päästäkseen mukaan, kun jälleenrakentamisen markkinoita jaetaan.

”Saksa on jo laatinut rahoitustyökaluja yhtiöille, jotka helpottavat niiden osallistumista jälleenrakennukseen. Monet itäisen Keski-Euroopan maat, esimerkiksi Viro ja Tsekki ovat nekin luoneet organisaatiot valvomaan etujaan”, Veijalainen kertoo.

Toistaiseksi suomalaista jälleenrakennusosaamista edustavat ulkoministeriön kautta Kiovan lähelle Irpiniin toimitetut väliakaiseen asumiseen tarkoitetut puurivitalot, joissa valmistuttuaan on tilaa noin 200 ihmiselle.

Puutuoteteollisuuden näkökulmasta avaus on tehty, mutta se ei vielä anna aiheita juhlaan.

”Se on pistemäinen, ilman jatkosuunnitelmia ja täysin riittämätön. Jos Suomi haluaa olla vakavasti mukana, meidän pitää nopeasti toteuttaa Ukrainaan näytekohde, kokonainen kaupunginosa, osoittamaan mihin moderni puurakentaminen pystyy. Suomen pitää valtiona organisoituna ja valvoa etujaan muiden maiden tapaan. Nyt eri ministeriöiden toiminta on kovin irrallista ja hajanaista”, Puutuoteteollisuuden toimitusjohtaja Matti Mikkola kritisoi.

Mikkola uskoo, että tilanteessa, jossa eri rakennustavat ja materiaaliratkaisut kilpailevat, juuri puurakentamisessa suomalaisella rakennusteollisuudella voisi olla suhteellinen kilpailuetu samoille apajille pyrkiviin keskieurooppalaisiin toimijoihin nähden.

Ukrainan jälleenrakennuksen uskotaan avaavan markkinoita puutavaran ja -jalosteiden viennille. Kuva: Jyrki Johannes Tervo +

Puutalojen tarjoamista ei helpota se, että tiili- ja betonirakentamisella on Ukrainassa vahvat perinteet. Perinteisesti puutalo on nähty vähävaraisten ihmisten toissijaisena asumismuotona.

Puutuoteteollisuudessa puu nähdään vahvuutena, koska materiaalina se alleviivaa eroa neuvostoaikaiseen rakentamisen perinteeseen. EU:n suuntaan katsova Ukraina haluaa sodan jälkeen katkoa vähäisetkin yhteydet Venäjälle, ja rakentamisen malli ja standardit haetaan jatkossa lännestä.

”He eivät halua rakentaa tuhoutuneen rakennuskannan tilalle neuvostoajan muistomerkkejä, vaan toteuttaa eurooppalaisen mallin mukaista laatua ja vihreää siirtymää. Sitä moderni puurakentaminen voi tarjota jo materiaalinsa puolesta”, Mikkola sanoo.

Ukrainan tuhoutuneesta kerrostalokannasta huomattava osa edustaa Neuvostoliiton aikaista standardirakentamista, jonka ytimen muodostivat Moskovassa piirretyt viisi- ja seitsenkerroksiset betonielementtitalot, hruštšovkat, joita rakennettiin kymmeniä tuhansia Tallinnasta Vladivostokiin.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla suomalaiset rakennusliikkeet osallistuivat Venäjällä sotilaskylien rakentamiseen Saksasta vetäytyville sotilaille. Suomalaisten osuus kansainvälisestä noin 44 000 asunnon urakasta oli noin kolmannes. Sotilaskylien laatutaso asettui vastaamaan vallitsevaa venäläistä tasoa.

Mikkolan mukaan myös nyt on tärkeä selvittää, mitä ukrainalaiset tahtovat ja mihin tasoon rakentamisessa tähdätään.

”Ukrainassa asuntojen neliöhinta on alle tuhat euroa, eli ei sinne voi tarjota suomalaista 3 500–4 000 euron neliöhinnalla toteutettua kohdetta. Tämä edellyttää paikalliseen tasoon sopeutettua konseptia.”

Suomalaisen mallin mukaan toteutettujen, mutta paikallisella työvoimalla pyörivien taloelementtitehtaiden perustaminen Ukrainaan nähdään tapana, jolla rakentaminen sopeutetaan paikalliseen kustannustasoon.

Varsinaisia rakennusmateriaaleja Suomesta tuskin toimitetaan merkittäviä määriä Ukrainan jälleenrakennukseen. Rakennusmateriaaliteollisuus on pitkälti kansainvälisessä omistuksessa, eikä pitkien kuljetusyhteyksien takaa kannata rahdata bulkkitavaraa.

”Kansainväliset jätit varmasti toimittavat materiaalit Ukrainaa lähempänä olevista tehtaista mieluummin kuin Suomesta”, Rakennustuoteteollisuuden Luhanka sanoo.

Puutuoteteollisuudessa uskotaan, että puutuotteita, sahatavaraa, rakennuspuusepäntuotteita, insinööripuutuotteita ja levytuotteita voidaan Suomesta viedä Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Ennen sotaa Ukrainassa oli vahva puutuoteteollisuus, mutta sen selviäminen sodasta on arvoitus. On hyvin mahdollista, että jälleenrakennus nojaa ainakin alkuvaiheessa tuontisahatavaraan.

”Sahateollisuuden näkökulmasta Ukrainan jälleenrakennus näyttäytyy ilman muuta mahdollisuutena”, Sahateollisuus ry:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen sanoo.