Vanhalle kansalle kuperkeikkaheinäksikin kutsuttu siankärsämö oli myös lääkekasvi – villiyrttikouluttaja neuvoo Aarteessa käyttämään sitä ruuanlaitossa ennen kukintaa

Näin talviaikaan on hyvä pakata talvireippailuun ja hiihtoretkelle mukaan termospullollinen siankärsämöteetä. Se pistää vipinää ääreisverenkiertoon. Kun taukopaikalla hörpitään kuksasta teetä, kylmettyneet sormet ja varpaat saavat lempeästi lämmittävän piristysruiskeen.

Asterikasveihin kuuluva siankärsämö (Achillea millefolium) on mielestäni yksi Suomen luonnon arvokkaimmista kasveista. Käytän kasvia teenä, mausteena ja rohtonakin. Juon teetä etenkin talvisaikaan ja silloin, kun suolistossa pörpöttää ja vatsaa kivistää. Käsilaukussa pidän siankärsämöuutepulloa. Se on oivallinen ensiapu käsien desinfiointiin, vatsavaivoihin tai flunssan ensioireisiin.

Vanha kansa on kutsunut siankärsämöä timpurin yrtiksi, akantupakiksi, tuhattaituriksi ja kuperkeikkaheinäksi. Sillä on lääkitty vatsanväänteiden lisäksi vilustumistauteja, suonikohjuja, peräpukamia, virtsatievaivoja ja tulehduksia.

Siankärsämö tunnetaan myös veret seisauttavana kasvina. Jos metsätöissä tai mökkipuuhissa saa nirhauman tai pikkuhaavan käteensä tai jalkaansa, siankärsämö kannattaa ottaa avuksi. Se tyrehdyttää verenvuotoa tehokkaasti.

Pihoilla, niityillä, sorakentillä, vanhoilla nurmikoilla, ojanvarsilla, pelloilla ja metsissä kasvava siankärsämö kukkii pienin valkoisin tai vaaleanpunaisin mykerökukin. Ennen kuin se kukkii, sillä voi herkutella villivihanneksena. Kasvin nuoret, heleänvihreät versot ja lehdet sopivat mainiosti pestoon, keittoihin ja kaaliruokien kaveriksi. Kasvia voi nautiskella sekä tuoreena että kypsennettynä.

Kun kasvi alkaa kukkia, herkutteluvaihe on ohi. Kukkivan kasvin lehdet muuttuvat puiseviksi ja kuituisiksi. Kukkivaa kasvia ei pidä kuitenkaan hyljeksiä vaan hyödyntää kukkia teetä tai ihonhoitoa varten.

Lue Aarteen jutusta, millaisiin ruokiin siankärsämöä kannattaa käyttää ja mitä siankärsämön käytössä pitää varoa. Jutun lopusta löydät ohjeen kantarelli-siankärsämöpastaan.