Puumarkkinat: Kaipolan sulkemisen jälkeen puun kysyntä supistuu noin 400 000 kuutiota vuo­dessa

Metsäteollisuuden rakennemuutos on edennyt raskain askelin viime kuukausien aikana. Vuoden kovin isku koettiin elokuun lopussa, kun UPM kertoi suunnittelevansa Kaipolan paperitehtaan sulkemista tämän vuoden loppuun mennessä. Kun pörssiyhtiö kertoo tällaisista suunnitelmista, ne poikkeuksetta myös toteutuvat.

Kaipolan kolmen paperi­koneen pysäyttäminen on alalla lähes yhtä iso merkkipaalu kuin aikanaan tuotannon lopetus Voikkaalla tai Stora Enson päätös sulkea Kemijärven sellutehdas.

Kaipolan myötä loppuu sanomalehtipaperin teko Suomessa kokonaan, ja yhtiön liikevaihto supistuu tämän vuoden vientihinnoin laskettuna noin 300 miljoonaa euroa.

Tehtaan sulkemisen myötä kutistuva liikevaihto on rahaa, joka nyt poistuu kansantaloudesta. Iso summa miten tahansa arvioituna, mutta osa siitä olisi ollut poistumassa joka tapauksessa.

Paperimarkkinat ovat olleet erityisen voimakkaassa laskussa tänä vuonna, joten nykyisen toiminnan jatkaminen vain lisäisi alan ylikapasiteettia ja painaisi hintoja. Tuotantoa supistamalla yhtiö pyrkii pitämään kysyntää ja tarjontaa paremmin tasa­painossa.

Paperikoneiden sulkeminen ei ole yksin Suomea ja UPM-konsernia koskeva ilmiö. Vähän Kaipolan uutisen jälkeen Stora Enso kertoi sulkevansa sanomalehtipaperia valmistavan koneen Ruotsissa. Sanomalehtipaperi on jo pitkään ollut metsäteollisuuden tuotteista heikoimmin kannattava ja sen kulutus on laskenut jyrkimmin.

Kaipolassa on kolme paperikonetta, joihin on investoitu melko vähän tämän vuosituhannen puolella. Laskennallisesti tuotanto on todennäköisesti ollut kannattavaa, koska tuloslaskennassa poistettavaa pääomaa tehtaalla on ollut jäljellä vähän.

Kaipolan päätuote on ollut sanomalehtipaperi, jonka tuotantokapasiteetti on 450 000 tonnia. Päällystettyä mekaanista painopaperia on voitu tuottaa 270 000 tonnia vuodessa. Keräyspaperin käyttäjänä Kaipola on ollut Suomen suurin. Raakapuusta tärkein materiaali on ollut tuore hiomokuusi. Lisäksi Kaipolassa on käytetty noin yhdeksän prosenttia maamme sahojen hakkeesta.

Käyttämiensä raaka-aineiden vuoksi Kaipolan sulkemisella on vaikutusta sekä kuitupuun että havutukin markkinoihin. Hiomoon on tarvittu mahdollisimman tuoretta kuusikuitua ja se on hinnoiteltu muuta kuitupuuta arvokkaammaksi. Puun kysyntä supistuu Kaipolan sulkemisen jälkeen noin 400 000 kuutiometriä vuo­dessa.

Sahahakkeen kysyntä supistuu likimain yhtä paljon kuin kuusikuidun ostot. Hakkeen Kaipolan tehtaille ovat toimittaneet pääasiassa lähialueiden sahat. Näistä toimituksista ja hinnoista on aina neuvoteltu tiukasti, sillä kyseessä on sahoille tärkeä sivutuote. Jokaisesta sahatusta tukkikuutiometristä hakkeeksi päätyy lähes kol­mannes.

On epäselvää, mihin päätyy se hake, mitä Kaipola ei enää ota vastaan. Melko varmaa kuitenkin on se, että hakkeen hinta kärsii kysynnän supistumisesta. Tämän seurauksena sahojen kyky maksaa puusta on entistä heikompi.

Neuvotteluja haketoimituksista ja -hinnoista käydään pitkin vuotta. Todennäköisesti UPM tulee nyt tarjoamaan sahoille hakesopimuksia aikaisempaa heikommin ehdoin. Metsänomistajat saattavat siksi kokea muutoksen havutukeista tarjottavassa hinnassa jo syksyn aikana.

Puumarkkinat ovat tänä vuonna olleet alavireiset, ja UPM:n päätös vain vahvistaa kehitystä. Ostot yksityismetsistä supistuvat tänä vuonna selvästi edellisvuodesta.

Metsäteollisuudelle on povattu monta kertaa auringonlaskua, mutta synkkyydestä on joka kerta noustu. Tälläkin hetkellä on kehittämisvaiheessa paljon uusia puuraaka-ainetta hyödyntäviä teollisia tuotteita. Vie kuitenkin vuosia aikaa ennen kuin perinteistä paperinvalmistusta korvaavia innovaatioita saadaan tuotantoon laajassa mittakaavassa.

Voi hyvin olla, että puun kysyntä kotimaassa jääkin pidemmäksi aikaa viime vuosia alhaisemmalle tasolle. Tällaiseen vaihtoehtoon kannattaa metsänomistajien varautua.

Pudotus painopapereiden kulutuksessa ja tuotannossa on siinä mielessä ikävä asia, että pitkälle jalostetut laadut ovat tuoneet Suomeen alan parhaat vientitulot. Paperin tuotannon supistuessa viennin painopiste kääntyy tuotteisiin, joiden tonnihinta on yleensä ollut alhaisempi. Suomesta on tullut selluloosan viennin suurvalta, mutta siihen ei pitäisi tyytyä.

Korkea verorasite ja muut ulkoiset kustannukset nimettiin osaltaan syiksi, joilla Kaipolan alasajoa perustellaan. Nämä ovat ilman muuta tärkeitä kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä, mutta supistuvilta markkinoilta löytyy suurin syy puun myyjien kannalta ikävään tehtaan sulkemispäätökseen. Raskaimmin tilanteen kuitenkin joutuvat kokemaan tehtaan työntekijät.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2020.