Urpo Alakorva kävi veneellä Karapuljussa satoja kertoja ennen Lokan tekojärven tuloa. Kuva: Arto Komulainen
Vanha Sompio katosi Lokan tekojärven myötä – Urpo Alakorva muistaa hävityksen: ”Kyllä maisemat menivät hankalan näköisiksi”
Itä-Lapin Sompio oli metsien, aapojen, jokien ja tunturien maa, jota metsäsaamelaiset asuttivat. Vanhaa Sompiota ei enää ole.Tilaajalle
Kuva: Arto KomulainenSyyskuun päivä on kaunis, koivut loistavat keltaisina, kun tapaamme Urpo Alakorvan hänen kotipihallaan Lokan kylässä. Käymme katsomassa jokivenettä, jolla hän aikoinaan kuljetti turisteja Luirojoella.
”Olen kulkenut nulikasta asti joella, ensin isän matkassa harria pyytämässä”, Alakorva muistelee.
”50-luvun puolivälissä isä hommasi ensimmäisen Johnson-perämoottorin. Minäkin pystyin sillä ajamaan jo alle kymmenvuotiaana. Eipä silloin muuta harrastusta ollut, kun vain pääsi livahtamaan joelle.”
Urpo oli yhdeksäntoista, kun hän lähti evakkoon kotikylästään Korvasesta vuonna 1967 Lokan tekojärven alta.
”Sitä ennen kerkesin käydä Karapuljussa veneellä varmaan satoja kertoja. Tie tuli Vuotsosta Mutenian ja Korvasen kautta Lokkaan. Turistit tulivat postiautolla Korvaseen, ja minä niitä ruukasin viedä Karapuljuun.”
Yhden kerran postiauto toi neljä turistinaista sovittuun paikkaan, jossa Urpo oli veneen kanssa heitä vastassa.
”Naiset alkoivat kyselemään, milloinka se venekyytimies tulee. Minä kun olin sellainen pojannulikka, niin eivät naiset arvanneet minua kyytimieheksi”, Alakorva naurahtaa. ”Rinkat kuitenkin heitettiin kyytiin ja lähdin ajamaan Luiroa ylöspäin. Oli jo ilta, kun pääsimme perille. Lähdin saman tien takaisin, mutta pimeässä ajelin loppumatkan, tuttua jokea.”
Porot uivat lautalta toiselle
Lokassa Alakorva on asunut viisikymmentä vuotta. ”Hävitys kotiseudulla alkoi 60-luvun alussa, kun tulevan altaan rantametsiä alettiin hakkaamaan. Kyllä maisemat menivät hankalan näköisiksi.”
”Metsähallitus myi rantametsiä leveranssimiehille, jotka myivät puut eteenpäin Kemiyhtiölle ja Veitsiluodolle. Arvopuut kerättiin, loput jäivät veden alle, ja siellä kai ne ovat vieläkin.”
Veden noustua turvelautat peittivät kolmanneksen pinnasta. ”Porot niillä kävelivät ja uivat lautalta toiselle, vanhoilla laidunmaillaan”, Alakorva kertoo.
Tekojärven tulon jälkeen hän ei ole käynyt kuin parikymmentä kertaa Karapuljussa.
”Ennen allasta saattoi kesässä olla saman verran käyntejä siellä.”
Kun uitto siirtyi kumipyörille, Urpo Alakorva oli itsekin mukana puunajossa rekalla. ”Itse asiassa viidettäkymmenettä vuotta.”
Koitelaisen luonnonsuojelualue on noin 50 000 hehtaarin kokoinen. Suojeltuna on vanhan Sompion alueen kiveliöitä eli erämaata. Kuva: Arto KomulainenErämaitten Luiro
Vanhan Sompion jakoi pohjoisesta etelään Luirojoki, aapojen ja korpien läpi mutkitteleva virta, joka saa alkunsa pikkuisten Luiro- ja Kopsusjärvien latvapuroista, mahtavan Sokostin länsirinteiltä.
Aikanaan Luiro oli yli 200 kilometriä pitkä joki, joka useista toisista Lapin joista poiketen virtasi lähes pelkästään kiveliöitten eli erämaitten halki. Ja virtaa edelleen, Lokan tekojärven mittaa lyhyempänä.
Jänkää ja aapaa Luiron varsilla riitti, mahtavimpana 70 neliökilometrin laajuinen Posoaapa. Se oli Suomen suurin suo ja Euroopan suurin aapasuo. Posoaavan peitti alleen Lokan tekojärvi. Samoin hukkuivat Korvasen, Rieston ja Kurujärven kylät sekä osa Muteniaa.
Nykyään kairassa saa Urpo Alakorvan mukaan kävellä päiväkausia niin, ettei näe tai kuule muita kulkijoita.
”Se on vähän niin, että kun katuvalot lakkaavat näkymästä, tulee turistilla kiire kääntyä takaisin”, mies naurahtaa.
Akmeeli ja Mosku
Ennen kristinuskon saapumista Sompioon siellä vaikutti 1600-luvulla Lapin ehkä tunnetuin ja arvostetuin tietäjä, samaani ja sotapäällikkö Akmeeli. Hän oli lovinoita, eli hänen tiedettiin kykenevän rumpua lyömällä lankeamaan loveen eli vaipumaan taianomaiseen mielentilaan ja saamaan apua tuonpuoleisesta. Akmeeli kokosi Sodankylän, Sompion ja Keminkylän soturit yhteen ja löi Venäjältä tulleen vainolaisen.
Viimeinen loveen lankeaminen epäonnistui. Ennen loveen vaipumista Akmeeli kertoi vaimolleen sanat, joilla tämän tuli miehensä jonkin ajan kuluttua herättää. Vaimo unohti sanat, ja niin Akmeeli ei koskaan lovestaan herännyt. Akmeelin hautapaikka on Sompiojärven itärannalla.
Sompion viimeinen tietäjä ja parantaja oli Polvari-Jaakko eli Jaakko Alariesto (1823–1880). Hän oli taiteilija Andreas Alarieston isoisän veli.
Sompion epäilemättä kuuluisin henkilö on ollut porokeisari ja metsäsissi Aleksanteri Hihnavaara eli Mosku (1882–1938). Kova- ja teräväpäinen erämaiden asukki tunnettiin yhteenotoista porovarkaiden kanssa. Keinoja kaihtamatta Mosku hankki takaisin vääryydellä viedyt porot.
Mosku paimensi porokarjaansa myös keväisin ja kesäisin, ja näin hän oli hyvin selvillä poroelostaan. Pikkuhiljaa Moskusta tuli suuromistaja: 1930-luvulla hänellä tiedettiin olleen yli tuhannen poron tokka.
Mosku ystävystyi sittemmin kenraaliksi ylenneen Kurt Walleniuksen kanssa. Kaverusten retkillä sattui ja tapahtui. Näistä on luettavissa molempien herrojen elämäkerroista. Mosku kuoli 55-vuotiaana Sodankylässä.
Sompion luonnonpuiston Pyhä-Nattasen punainen graniitti on lohkeillut näyttäviksi tooreiksi. Graniitti on Nattasilla niin kovaa, ettei jääkausi ole siihen kunnolla pystynyt. Kuva: Arto KomulainenElää paikannimissä
Vanhan Sompion voidaan katsoa kadonneen Lokan tekojärven myötä. Nimenä Sompio esiintyy vielä Sompion luonnonpuistossa, Sompiojärvessä ja Sodankylän Sompio-paikallislehdessä. Pohjois-Sodankylän matkailuyhdistys käyttää markkinoinnissaan Sompio-teemaa.
Vanhan Sompion alueella eli Lokan tekojärven ympäristössä on tunnettuja retkikohteita. Niistä kaksi kiinnostavinta ovat Sompion luonnonpuisto järven pohjoispuolella sekä Koitelaisen noin 50 000 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue järven eteläpuolella. Koitelaisen karu tunturijono on syrjässä tieltä, eikä sinne ole opastettuja reittejä.
Moskun talo Ala-Ponku piharakennuksineen sijaitsee Lokan tekoaltaan koillispuolella. Museovirasto kunnosti rakennukset vuonna 1998. Talon pihapiirissä voi käydä vapaasti ja pitää taukoa avoinna olevassa kodassa.
Vaikka Urpo Alakorva ei enää järjestä veneretkiä Luirolla, on joki edelleen veneiltävässä kunnossa. Lokasta Luiron yläjuoksua on matkaa Karapuljuun mutkineen noin 50 kilometriä. Matkan varrella voi pistäytyä Uulalan erämaatalolla.
Karapuljun autiotuvalla voi rauhoittua vaikkapa lukemaan Moskun pojan Lauri Hihnavaaran mainiota kirjaa Luiron laulu, joka kertoo sompiolaisten elämästä.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2020.
Lokan tekojärvi ja Sompio
- Lokan tekojärvi on Euroopan unionin suurin tekojärvi. Allas on saanut nimensä sen kaakkoisrannalla sijaitsevasta Lokan kylästä. Altaan avulla säädellään Kemijoen voimalaitoksille tarvittavaa vesimäärää.
- Lokan tekojärven täyttö aloitettiin vuonna 1967. Sompion aapamaiden hukuttaminen sai ankaraa arvostelua paitsi alueen asukkailta myös luonnonsuojelijoilta.
- Vuotson kanava yhdistää Lokan tekojärven toiseen suureen Lapin tekojärveen, Porttipahdan altaaseen.
- Sompio kuului historialliseen Lapinmaahan, joka sijaitsi pääosin nykyisten Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosien sekä Venäjän Kuolan alueella.
- Nykyisen Suomen Lapin alueella sijaitsi yksi Lapinmaan erillinen alue, Kemin Lappi. Siihen kuului 13 lapinkylää, saameksi siidaa. Yksi näistä oli Sompio.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
