Kirja-arvio: Elina Saarikoski opastaa oman arboretumin perustamisessa – lukemalla vältyt ensimmäisiltä kohtalokkailta virheiltä

Olen jo pitkään haaveillut omasta arboretumista. Siksi Elina Saarikosken Perusta oma arboretum oli tänä kesänä ehdottomasti luettavien kirjojen joukossa.

Arboretum tarkoittaa puulajipuistoa, jossa kasvaa kotimaisia ja ulkomaisia puita sekä niiden erikoismuotoja. Puiden lomassa voi kasvattaa myös muita puuvartisia kasveja, kuten pensaita, varpuja ja köynnöksiä.

Puulajipuisto kuulostaa vaativalta tavoitteelta, mutta Saarikoski kannustaa kokeilemaan tuttuja tai harvinaisia puita vaikka takapihalla, mökkitontilla tai pellon reunassa. Missään ei sanota kuinka monta lajia arboretumissa täytyy olla!

Vaikka paikka voi olla mikä tahansa, Saarikoski neuvoo kiinnittämään tarpeeksi huomiota kasvupaikkaan ja etsimään sellaisia puita, joille oman arboretumin olot sopivat.

Menestymisvyöhykesuosituksia ei silti kannata Saarikosken mielestä tuijottaa liian sokeasti, sillä kasvupaikan mikroilmasto, maaperä ja vesitalous ratkaisevat. ”Tärkeintä on uskaltaa kokeilla.”

Kirjassa esitellään kokeilemisen arvoisia puulajeja ja niiden erikoismuotoja. Esimerkiksi pihdat ovat suosittuja kauniin ulkonäkönsä ja hyvän menestymisensä vuoksi. Kuuselta löytyy paljon erikoismuotoja suru- ja pesäkuusesta aina kulta- ja käärmekuuseen. Koivuissa klassikko visakoivu on viime aikoina saanut seuraa suosituksi tulleesta punakoivusta. Muissa puulajeissa löytyy loputtomasti laajentamisen mahdollisuuksia.

Erityisen mielenkiintoista antia kirjassa ovat Saarikosken ja kahden muun arboretumin perustajan omakohtaiset kertomukset. Jo ne lukemalla aloittelija voi säästyä monilta virheiltä, kuten eläin- ja lumituhoilta tai väärältä maankäsittelyltä.

Arvokas on myös vinkki kääntyä erilaisia puu- ja pensaslajeja kasvattavien kotimaisten taimistojen puoleen. Varsinkin markettien taimimyymälöistä on hankala löytää erikoisempaa kasvatettavaa.

Hortensiat kukkivat puu- ja pensaskerroksen alla Axxell Överbyn oppilaitoksen puistossa Espoossa. Kuva: Else Kyhälä

Kirjassa on mainittu erityyppisiä tutustumisen arvoisia arboretumeita eri puolilta Suomea. Oma suosikkini on pieni ja sympaattinen, mutta runsas Hörtsänän arboretum Orivedellä.

Opas on poikkeuksellisen hyvin kuvitettu – Else Kyhälän herkullisilla kuvilla pääsee helposti tunnelmaan, vaikka oma arboretum olisi vielä kaukainen unelma.

Lue myös:

Hörtsänän arboretumiin tullaan hiljentymään ja kuuntelemaan metsän ääniä – ”Kaupungista tulleet kävijät ovat usein haltioissaan täällä saamastaan metsäkylvystä”

Kouvolassa sijaitseva Arboretum Mustila on valittu Vuoden retkipaikaksi