


Valkohäntäpeuran metsästyksestä, ruokinnasta ja lajin aiheuttamista vahingoista on käyty jo pitkään kriittistä keskustelua.
Viimeksi asiasta keskusteltiin viime viikon tiistaina MTK:n järjestämässä webinaarissa. Siellä MTK muun muassa esitti, että valkohäntäpeuran metsästys pitää vapauttaa pyyntiluvanvaraisuudesta tai vaatimus 500 hehtaarin pyyntilupa-alueesta pitää pudottaa sataan hehtaariin.
Metsästäjäliitto vastustaa esityksiä. Liiton mukaan vaatimus 500 hehtaarin yhtenäisestä metsästysalueesta mahdollistaa yhtenäisen metsästysalueen, mikä on seuruemetsästyksen perusta. Pyyntilupajärjestelmä luo taas tavoitteet toiminnalle.
Suomen riistakeskuksen projektipäällikkö Petteri Pietarinen kannustaa paikalliseen sopimiseen valkohäntäpeurakonfliktien ratkaisemiseksi. Metsästysvuokrasopimus on avainasemassa.
”Metsästysvuokrasopimuksella voi vähentää konflikteja”, hän toteaa. Sopimuksiin tulisi kirjata esimerkiksi maanomistajan tahto riistan niukkuuden tai runsauden suhteen.
Metsästysoikeuden vuokraaja päättää metsästysvuokrasopimuksen tekohetkellä valkohäntäpeuratiheyden, Pietarinen toteaa. ”Sopimuksessa voidaan myös määrittää, että vain houkutteluruokinta on sallittu.”
Jo nyt metsästyslain 15. pykälässä todetaan, että metsästysvuokralainen saa suorittaa vuokra-alueella riistanhoidollisia toimenpiteitä. ”Mutta tällöin hän ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa alueen omistajalle tai haltijalle.”
Vuokrasopimusmalleja on useita ja osa näistä kieltää kaupallisen metsästyksen. Siksi sopimuskäytänteiden muuttaminen on avainasemassa vahinkojen kompensoinnissa maanomistajalle ja taloudellisen hyödyn tavoittelussa, sanoo Pietarinen.
”Riistahallinnon, metsästäjien ja maanomistajien edustajien pitäisi pohtia jossain yhteisellä foorumilla ensin sopimusmallipohjia ja niiden sisältöä. Asiaa on valmisteltava ensin ylätasolla eikä yksin ruohonjuuritasolla.”
Pietarinen on perehtynyt erityisesti valkohäntäpeuraan muun muassa Hyvinvointia riistasta -hankkeessa, jonka tavoitteena oli helpottaa metsästysseurojen ja -seurueiden valkohäntäpeurojen hyödyntämistä.
Hirvi on opettanut metsästäjille niukkuusajattelua, joka näkyy yhä monissa metsästysseuroissa. Valkohäntäpeura ei ole niukka resurssi, vaan sen kanssa voi toimia toisin niin kaupallisten jahtien kuin riistalihan myynninkin osalta.
Valtaosa maanomistajista esimerkiksi hyväksyy riistalihan myynnin, kun tuotto hyödyttää maanomistajaa itseään tai se käytetään metsästysseuratoiminnan kehittämiseen.
Mutta pyyntiluvanvaraisuudesta valkohäntäpeuraa ei pidä Pietarisen mielestä vapauttaa. ”Vapauden myötä lajin kanssa kävisi kuin metsästyskauriilla, jonka kanta kasvaa, mutta kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka paljon, eikä kannan kasvuun pystytä vaikuttamaan.”
Valkohäntäpeurojen ruokinnasta Pietarinen toteaa, että laji ei tarvitse nykyistä määrää ruokaa. ”Ruokinnan ohjaus- ja houkutteluvaikutus on syytä hyödyntää, mutta ruokaa ei pidä tarjota yhtään enempää.”
Hän kehottaa metsästysseuroja sopimaan ruokinnasta sekä selvittämään maanomistajien tavoitteet riistan ja vahinkojen suhteen.
”Kaiken pitäisi lähteä sopimisesta ja keskustelusta, ei lakimuutoksista. Kun sääntö tulee annettuna, ei tarvitse kuin valittaa sen huonoutta tai iloita sen hyvyydestä. Keskustelut vain jäävät tällaisessa mallissa käymättä.”
Lue lisää:
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
