Laura Linkoneva asuu miehensä sekä rescue-koirien Riston (vas.) ja Elmon kanssa entisessä tukkilaiskämpässä Pohjois-Pirkanmaalla. Kuva: Petteri Kivimäki
Laura Linkoneva muutti kotiseudulleen, opiskeli metsäkonekuskiksi ja haaveili pienestä mökistä – löysi rakkauden ja asettui entiseen tukkilaiskämppään
Metsäkoneenkuljettajaksi valmistunut Laura Linkoneva palasi kotiseudulleen Pohjois-Pirkanmaalle.TilaajalleMänttä-Vilppula
Metsäkeskusteluun osallistuminen on Laura Linkonevan mielestä välillä raskasta, kun se jää ääripäiden huuteluksi. Kuva: Petteri KivimäkiKolme vuotta sitten Laura Linkoneva opiskeli metsäkoneen kuljettajan ammattia ja haaveili pienestä mökistä metsän keskellä.
Tulikin yli 200-neliöinen entinen tukkilaiskämppä, ja koulusta tarttui mukaan puoliso Heikki Valkama sitä jakamaan. Tontti on puolen hehtaarin laajuinen. Haaveissa siintää edelleen oikean, oman metsäpalstan hankinta.
Ensiksi on kuitenkin pitänyt laittaa kämppää kuntoon. Taloon on hankittu jo maalämpö, tulisijan uudistaminen on vielä edessä.
”Ihanaa on ollut palata. Vaikka tämä on kaukana kaikesta, ei täältä puutu mitään”, Linkoneva kehuu muuttoa kotiseudulleen.
Aluksi Linkoneva pelkäsi, että yhteydet kavereihin katkeavat. Näyttää käyneen päinvastoin. Ystävät vierailevat mielellään pidemmänkin tovin, ja majoitustilaahan talossa riittää.
”Kun kaksi ääripäätä huutelee, ristituleen meneminen on henkisesti raskasta.”
Metsäkonekoulun opiskelijana Linkoneva alkoi kirjoittaa metsäaiheista Pihkassa-blogia. Kirjoittelu on jatkunut myös Metsätrans-lehden kolumnistina.
Se saattaa olla osin sukuvika. Käy ilmi, että Linkonevan isoäiti Terttu Linkoneva kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuteen vuosikymmenten ajan 1990-luvulle saakka. Teräväkynäinen pakinoitsija puolusti maaseudun elämänmenoa ja erityisesti maaseudun naisia.
”Mummon tyylistä tulee kyllä omatkin jutut mieleen.”
Metsäalan keskustelu on Linkonevan mielestä ”hirveän riitaista”.
”Kun kaksi ääripäätä huutelee, ristituleen meneminen on henkisesti raskasta.”
Siitä huolimatta Linkoneva haluaa rakentaa siltoja osapuolten välille. Hän sai paljon sekä myönteistä että kielteistä palautetta esimerkiksi kolumnista, jossa hän pohti metsäkonekuskin eettistä pulmatilannetta: kuuluuko kuljettajan aukaista suunsa huomatessaan, että tässä hakataan arvokasta luontokohdetta?
”Kun tietää, että kohderyhmä on koneäijät, en osaa sanoa heille metsäkoneista mitään, mitä he eivät jo tietäisi. En tahallani ärsytä tai provosoi kirjoituksissani, mutta joku voi silti vetää herneen nenään.”
Linkoneva on yrittänyt tuoda esille, että ihminen voi olla luonnonsuojeluhenkinen hippi ja työskennellä silti metsäalalla.
”Ei ole vain öljynhajuiset vanhat ukkelit, jotka pitää autoa käynnissä ja syö pelkkää lihaa. Olen tehnyt metsäalan työntekijäkuvastosta entistä monimuotoisempaa.”
Tällä hetkellä Linkoneva on töissä muualla, mutta työ hakkuukoneen puikoissa kiinnostaa edelleen, jos vain sopiva osuu kohdalle.
”Olen vähän nirso, pitää olla kiva firma ja leimikot riittävän lähellä.”
Kirjoitus- ja päivätöidensä ohella Linkoneva osallistuu Mänttä-Vilppulan kuntapolitiikkaan kokoomuksen valtuutettuna.
Linkonevan mielestä avohakkuut kuuluvat metsätalouteen. Paikoin niitä voi kuitenkin kyseenalaistaa. Linkoneva nostaa esille esimerkiksi Lapissa näkemiään leimikoita, joissa hidaskasvuisen metsän hakkuun taloudellinen tulos jää menetettyihin luontoarvoihin nähden vähäiseksi.
”Totta kai omalle metsälle saa tehdä lain puitteissa mitä vaan, mutta onko se järkevää?”
Linkoneva muistuttaa, että metsävaikuttamisessa kuljettaja on yleensä väärä kohde.
”Siinä vaiheessa kun kone on metsässä, on myöhäistä vaikuttaa. Kuski menee juuri sinne minne on käsketty. Vaikuttaminen pitää tehdä muualle.”
Laura Linkoneva aloittaa MT Metsän kolumnistina.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
