Matias Vuorijärvi nostaa metsäkoneet suosta ja kaivurit upoksista Rottne F12S:n alustalle rakennetulla, vuonna 2019 käyttöön otetulla suurtehovinssillä. Kuva: Taina RenkolaMatias Vuorijärven suurtehovinssi nostaa metsäkoneet ylös suosta: ”Kertaakaan ei ole kone upoksiin jäänyt”
Matias Vuorijärvi hälytetään apuun, kun kone uppoaa suohon tai painuu veden alle. ”Parempi on soittaa mieluummin ajoissa kuin liian myöhään, koneen vajottua siihen pisteeseen, että moottori kastuu”, hän sanoo.TilaajalleKauhavalainen Matias Vuorijärvi siirtyi isänsä Arto Vuorijärven perustaman yrityksen johtoon puolitoista vuotta sitten. Rottne F12S:n alustalle rakennettu, vuonna 2019 käyttöön otettu suurtehovinssi ja sen edeltäjä, edelleen toimintakuntoinen vuosimallia 1983 oleva Rottne Blondin ovat vinssanneet kuiville yli 1 000 konetta. Yrityksen ensimmäinen vinssi oli traktorivetoinen.
Työkeikkoja on ympäri Suomen. Muutaman kerran kutsu on käynyt kotimaan rajojen ulkopuolelle, Viroon ja Ruotsiin.
”Onnistumisprosentti on kaikkineen 30 vuoden aikana ollut sata. Kertaakaan ei ole kone upoksiin jäänyt. Joskus reissu on kestänyt muutaman tunnin, joskus päiviä”, kertoo Matias Vuorijärvi.
Suurin osa vinssattavista koneista, noin 80 prosenttia, on kaivinkoneita. Loput metsäkoneita ja muita kohteita, kertoo Vuorijärvi. Kuva: Taina RenkolaSuurin osa vinssattavista koneista, noin 80 prosenttia, on kaivinkoneita. Loput metsäkoneita ja muita kohteita. Vinssillä on siirretty muun muassa hirsitalo uuteen paikkaan.
Uuden vinssin paino on 28 tonnia. Vanha kone on kevyempi, 18 tonnia. Se toimii ketterämmin vaikeissa maastoissa.
”Välillä ajetaan kohteen luo kymmeniä metrejä ja välillä kymmenen kilometriä. Etenemisen tehostamiseksi Blondinin on rakennettu jälkikäteen etutelat, jotta pito parani.”
Vinssilaitteen historia on pitkä, mutta Vuorijärven suurtehovinssi on oman kehitystyön tulos.
”Teho on pyritty maksimoimaan. Vetovoimaa on satoja tonneja. Riittävästi, kuten osoitti kevään urakka, jossa olin mukana Kotkassa nostamassa vuosia satamassa uponneena ollutta 700 tonnin painoista proomua”, Vuorijärvi mainitsee.
Rottne Blondin on kevyempänä ketterä vaikeimmissa maastoissa. Kuva: Taina RenkolaVastaavan tehon ja maasto-ominaisuuksien vinssejä ei Vuorijärven arvion mukana Suomesta montaa löydy. Nostossa onnistuminen edellyttää lisäksi taitoa. Kokemus on valttia, mutta päätöksen vinssauksen toteutuksesta tekee aina lopulta asiakas.
”Ei tätä hommaa voi pystymetsästä lähteä kokeilemaan. Monta asiaa on kokemuksen myötä opittu. Itse olen kulkenut isän mukana oppia ottamassa pojasta lähtien. Asiakkaiden kanssa käydään kuitenkin aina keskustelu siitä, miten konetta lähdetään nostamaan, päätös on heidän.”
Vuorijärvi on valmistunut logistiikkapuolelta ammattikoulusta ja hän on ajanut työkseen rekkaa ja metsäkonetta, joten miehellä on hyvä tuntuma siihen, miten koneet käyttäytyvät.
70-kiloisilla lokipyörillä saadaan vaijeriin lisää kestävyyttä ja voima tuplattua. Kuva: Taina RenkolaUsein asiakas soittaa Vuorijärvelle siinä vaiheessa, kun omat keinot loppuvat. Toisinaan upoksissa on ensimmäisenä vajonneen koneen lisäksi pari avustamaan hälytettyä konetta.
”Aika usein puhelinsoitto tulee iltamyöhällä. Päivän on ensin yritetty paikallisin voimin konetta ylös. Parempi on soittaa mieluummin ajoissa kuin liian myöhään, koneen vajottua siihen pisteeseen, että moottori kastuu. Silloin kustannukset nousevat merkittävästi”, muistuttaa Vuorijärvi.
Toisinaan soittaja selviää puhelimitse kysyttyjen neuvojen kanssa itse ylös suosta, mutta useimmiten Vuorijärvi nappaa valmiiksi pakattuna odottavan varustekassinsa mukaan ja hyppää Scaniansa rattiin. Kalusto on lähtövalmiina vartissa. Vuosittain Vuorijärvi ajaa puoliperälavettia noin 25 000 kilometriä työtehtävien perässä.
”Päivystän vuorokauden ympäri. Liikkeelle lähden, oli joulu tai juhannus. Apua tarvitaan soiton tullen jo kuumeisesti, ei siinä ehditä seuraavaan päivään odotella”, kuvaa Vuorijärvi tilannetta.
Vinssin vaijeria riittää lisäkeloineen kilometrin etäisyyteen. Kuva: Taina RenkolaRajoituksia kelin puolesta tulee lähinnä kovalla pakkasella. Jäälle koneella ei ajeta koskaan. Vuorijärven mukaan niin vahvaa teräsjäätä ei ole, että se riski kannattaa.
”Pakkasrajana on pidetty 28 astetta. Sitä ankarammassa pakkasessa rauta voi haurastumisen vuoksi hajota, ja sen estämiseksi konetta pitää lämmittää”, selvittää Vuorijärvi.
Vinssatessa isoja koneita vaikeissa maastoissa tärkeintä on paitsi päästä kohteen luo, saada vinssille tukeva alusta. Valmistelutyö vie usein paljon enemmän aikaa kuin itse veto.
”Pyritään aina nostamaan kone paikallaan ylös. Puista kootaan penkka vinssin puskulevyn eteen, jotta saadaan riittävä puskuvaste. Joskus toki on jouduttu vetämään konetta upottavan maaston takia satoja metrejä eteenpäin upoksissa, ennen kuin se on saatu ylös.”
Matias Vuorijärvi starttaa matkaan vartissa avunpyynnön tullen. Kuva: Taina RenkolaVinssin käyttö on yhden miehen homma, mutta apuun tarvitaan avustavan kaivinkoneen lisäksi toisinaan sukeltajaa.
”Vetopiste on oltava aina koneen alavaunussa. Jos kone on uponnut veden alle, on sukeltaja hälytettävä apuun, kiinnittämään vaijeri vetopisteeseen”, kertoo Vuorijärvi.
Maastossa tarvitaan myös muutama vahva apulainen, sillä lisävaijerit ja 70 kiloa painavat lokipyörät pitää siirtää kantaen koneen luo.
”Lokipyörillä saadaan vaijeriin lisää kestävyyttä ja voima tuplattua, kun painojakaumaa saadaan tasattua.”
Kelalla on 120 metriä 30-millistä teräsvaijeria. Lisävaijerien kanssa pituutta on kilometrin verran. Vaijerin kestävyys on 970 newtonia.
Lokipyörien lisäksi varusteisiin kuuluu sakkelit, joilla vaijeri kiinnitetään ketjun välityksellä vedettävään koneeseen. Vinssi on kestänyt suuremmitta vaurioitta kovassa käytössä.
”Letkurikkoja suurempaa ei ole ilmennyt.”
Koneen voima on tehty kulmavaihteella ja hydraulimoottorilla. Vinssin voima ei Vuorijärven mukaan tule haasteeksi, vaan vaijerin ja etenkin vedettävän koneen vetopisteen kiinnitysten kestävyys.
Yleisöä vinssaus tapahtumana kiinnostaa, mutta Vuorijärvi muistuttaa toiminnan vaaroista.
”Kun vaijeri katkeaa täydestä jännityksestä, se leikkaa kaiken eteensä tulevan. Kokemuksesta tiedän, että katkeavan vaijerin voima lennättää irtoavia metalliosia kymmeniä metrejä.”
Uponnut kone pyritään nostamaan aina paikallaan ylös. Kuva: Matias VuorijärviVuorijärvi suosittelee maastossa työskenteleville koneille aina uppoamisvakuutusta.
”Ehdottomasti kannattaa vakuutus hankkia. Se korvaa koneeseen aiheutuneita vahinkoja ja myös nostoon liittyviä kustannuksia. Omilla koneillakin vakuutus on, itse on upottu näissä hommissa monet kerrat”, hän toteaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
