Mitä tarkoittavatkaan hiilivarasto, hiilinielu ja hiilensidonta? Syken tutkija vääntää rautalangasta

Kun keskustellaan metsien käytön hiilitaseista, käsitteet saattavat mennä sekaisin. Syken erikoistutkija Sampo Soimakallio on kutsuttu EU-parlamenttiin selkeyttämään käsitteitä. Hän avaa aihetta myös tuoreessa blogikirjoituksessaan.

"Metsät ovat suuri hiilivarasto. Puut sitovat kasvaessaan hiiltä, josta osa päätyy maaperään, osa vapautuu ilmakehään puun lahotessa ja osa korjataan hakkuissa pois metsästä. Pieni osa metsästä korjatusta hiilestä säilyy puutuotteissa pitkään", Soimakallio kirjoittaa.

Puiden kasvaessa tapahtuva hiilensidonta ei ole kuitenkaan sama asia kuin hiilinielu.

"Vasta kun metsien hiilivarasto kasvaa, metsät toimivat hiilinieluna. Tämä edellyttää, että puuston kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin mitä hakkuut ja lahoaminen vapauttavat."

Soimakallion mukaan hyvässä kasvuiässä olevissa metsissä hiilinielu on usein suurempi kuin vanhoissa metsissä. Niissä hiilivarasto voi kuitenkin olla moninkertainen nuoriin metsiin verrattuna.

Puun polton vaikutuksista väännetään usein kättä. Siinä mukaan astuu termi nimeltä substituutio – mitä polttoaineita puu korvaa?

"Jos esimerkiksi puun polton oletetaan korvaavan fossiilisia polttoaineita, vältetään tästä muuten syntyvät päästöt. Nämä päästöt olisivat syntyneet, jos puuta ei olisi poltettu ja puun tilalla olisi käytetty fossiilisia polttoaineita."

Puunkorjuun ilmastovaikutukset ovat voimakkaasti sidoksissa aikajänteeseen, Soimakallio muistuttaa.

"Jos tavoitteeksi asetetaan ilmastonmuutoksen hillintä lähivuosikymmenten aikana, metsien käytön rajoittaminen hiilinielun kasvattamiseksi näyttää usein paremmalta vaihtoehdolta kuin metsien käytön lisääminen fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Tätä pidemmän aikavälin tarkasteluissa johtopäätös voi olla päinvastainen", hän summaa.

Lue Sampo Soimakallion blogikirjoitus: Avaimia metsien käytön ilmastovaikutusten ymmärtämiseen