Lukijalta: Kaupunki- ja lähimetsiä on puolustettava

Helsingissä ja monessa muussa kaupungissa suunnittelijoiden ja maanomistajien sormet syyhyää päästä rakentamaan asuinalueen lähimetsään, puistoon. Se on kuulemma taloudellista infrastruktuurin kannalta, kaupunkirakenteen kannalta. He jättävät kertomatta, että se on rakentajalle edullisempaa ja asuntojen myyjälle tuottoisampaa.

He eivät tiedä tai eivät kerro mikä merkitys lähimetsillä on asukkaiden viihtyvyydelle ja terveydelle eli rahan mahti usein voittaa. Onneksi viime aikoina on tehty monia tutkimuksia Suomessa ja maailmalla lähimetsien ja puistojen terveydellisistä merkityksistä. Minullakin on omakohtaisia kokemuksia, olen maalta, metsänreunasta kotoisin.

Meille metsä merkitsi 1950–60-luvulla talven polttopuiden saantia, kesällä lehmien hakua metsästä iltalypsylle ja metsämarjojen ja sienien keräämistä talvisäilöön. Myös juhannuskoivut haettiin lähimetsästä pihalle ja jouluksi joulukuusi.

Tein työurani kymmenellä eri paikkakunnalla Suomessa. Silloin lähimetsä oli minulle stressin purkupaikka ja uusien ideoiden syntypaikka. Stressiä purettiin intervallijuoksulla metsäpoluilla ja joskus puita halaamalla. Uusia ideoita syntyi kevät ja kesäaamuina metsässä välillä juosten välillä kävellen ja lintujen konserttia kuunnellen.

Kun lapset olivat pieniä, lähimetsässä tehtiin heidän kanssaan puroon pyöriviä vesirattaita tai kävyistä lehmiä ja lampaita. Tänä päivänä monet päiväkodit ja lähikoulut hyödyntävät lähimetsää tekemällä retkiä eväitten kanssa ja pitämällä oppituntia lähimetsässä.

Muutamat matkailualan yritykset ovat jo kaupallistaneet, tuotteistaneet näitä edellä kertomiani kokemuksia lähimetsistä. Toivon menestystä lähimetsien ja puistojen puolustajille.

Pekka Rusila

eläkeläinen

Helsinki