Metsänomistajan haave kulotuksesta toteutuu – katso miten paloon valmistaudutaan jo päätehakkuussa

Lempääläläisellä hakkuutyömaalla makaa hakkuutähteitä hujan hajan. Päätehakkuussa poistuva puusto on kaadettu, mutta pystyyn on jäänyt sinne tänne säästöpuita ja yksi suurempi säästöpuuryhmä: kuusia, muutama haapa, koivu ja yksi raita.

Hakkuuta on tullut paikan päälle katsastamaan myös metsänomistaja Leena Ruohtula. Hänen metsikössään on tarkoitus tehdä kesällä kulotus, johon valmistaudutaan jo nyt päätehakkuun yhteydessä.

Hakkuutähteet puidaan hajalleen kohteelle, jotta ne palavat tasaisesti. Läheisen järven rannalle jätetään puustoinen suojavyöhyke, jotta palon yhteydessä vapautuvat ravinteet eivät valu vesistöön. Koska kulotuksella pyritään tukemaan monimuotoisuutta, alalle jätetään pystyyn puita, joiden toivotaan houkuttelevan kulotuksen jälkeen palosta riippuvaisia hyönteisiä ja sieniä.

Ruohtulan metsikkö valikoitui metsäkeskuksen kulotuskohteeksi sopivuutensa takia: Sammutusvesi on lähellä, sillä metsikkö rajautuu järveen. Toisella laidalla kulkee metsätie, joten sammutuskalusto pääsee tarvittaessa helposti paikalle. Lähellä ei ole sähkölinjoja. Kulotukseen sopi lisäksi keskiravinteinen kasvupaikka, jossa ei ole metsälain 10-pykälän mukaisia kohteita, jotka saattaisivat kärsiä palosta.

Vanhaan kuusikkoon ei alun perin ollut suunniteltu vielä päätehakkuuta, mutta työ aikaistui, kun Ruohtula kuuli kulotusmahdollisuudesta. "Olen aina ajatellut, että olisi hienoa, kun saisi kulotettua, mutta siihen ei ole ollut tilaisuutta. Tällä alueella ei ole kulotettu mies muistiin."

Kulotusten määrä on vähentynyt murto-osaan kulotuksen huippuvuosista. Vielä 1960-luvulla kulotus oli Suomessa yksi metsänuudistamisen päämenetelmistä.

Palo antaa hyvän alun metsän kasvulle. Palaessa hakkuutähteistä vapautuu ravinteita kasveille sopivaan muotoon, kertoo metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen. Alue on myös teknisesti sen jälkeen helppo uudistaa. Emäksinen tuhka vähentää maan happamuutta.

Palo on tärkeä myös monille siitä riippuvaisille hyönteisille, sienille ja kasveille. Esimerkiksi huhtakurjenpolven siemenet voivat säilyä maassa kymmeniä vuosia, mutta itääkseen ne tarvitsevat lämpökäsittelyn.

Myös metsäsertifiointijärjestelmä edellyttää kulotuksia.

Lempäälässä metsäkeskus kävi ennen hakkuuta nauhoittamassa säästöpuuryhmän. Paikalla olivat myös puun ostaja ja Ruohtula. Noin kymmenestä kuutiosta puuta, jotka jäävät metsään palamaan, metsänomistaja saa korvauksen Kemera-rahoituksesta. Tähteistä, jotka muuten korjattaisiin metsäenergiaksi, korvausta ei makseta.

Metsänomistajalle metsiköstä saatava taloudellinen hyöty on tällä kertaa kuitenkin toissijainen seikka. Ruohtulaa kiinnostavat palosta hyötyvät hyönteiset ja kasvit sekä mahdolliset koealat, joita opiskelijat tulevat tekemään metsään myöhemmin.

"Kaikki nämä seikat menevät minulla edelle. Se on sivuseikka, mitä saan tästä rahaa."

Ennen kesän kulotusta alueen ympärille käydään kaivinkoneella kaivamassa vielä palokäytävä, joka pysäyttää maatulen. Tuli päästään sytyttämään kesällä, kun sää on riittävän kuiva kulotuksen onnistumiselle.