Näin tunnistat kirjanpainajan jäljet ‒ kesän tuhot riippuvaisia seuraavien viikkojen säästä

Kevään kuivuus ja lämpö ovat kirjanpainajalle hyödyksi. Viime viikolla helleraja meni jo rikki Kaakkois-Suomessa.

”Varmasti siellä, missä helleraja meni rikki, kirjanpainajat lähtivät liikkeelle”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tiina Ylioja.

Toukokuun loppupuoli alkaa olla jo tavanomaista aikaa kirjanpainajien liikehdinnälle. Tällä hetkellä kuivuus muodostunee suuremmaksi ongelmaksi kuin lämpötila. Erityisiä riskipaikkoja on muutamia.

”Ensinnäkin siellä, missä kuusta on istutettu liian kuiville kasvupaikoille, mutta myös sellaisilla paikoilla, jotka normaalisti ovat kosteita, mutta nyt yllättäen kuivuneita”, Ylioja sanoo.

Mitä kuumempaa on, sitä enemmän kuivuus stressaa kuusia. Jos kuivuus jatkuu, veden hallintaan jää hyvin vähän keinoja.

”Puut eivät voi hetkessä kasvattaa syvempiä juuria. Niillä ei ole muuta keinoa kuin säädellä ilmarakoja eli haihduntaa. Ne eivät halua haihduttaa sitä vähäistä vettä, mitä niillä on”, Ylioja sanoo.

Sen seurauksena kuuset lakkaavat yhteyttämästä, koska kun ilmaraot on suljettu, puut eivät saa hiilidioksidia. Hiilidioksidia tarvitaan muun muassa puun kasvuun ja pihkapuolustukseen, jolla kuuset suojautuvat kirjanpainajilta.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tiina Ylioja. Kuva: Saara Lavi

Yliojan mukaan lähiviikkojen säästä riippuu, miten runsaasti kirjanpainajat parveilevat.

”Jos nyt tulisi kolea, kylmä sää ja sateita, kirjanpainajien olisi hankalampi liikkua. Mutta jos lähiviikkoina on lämmintä, se edesauttaa kirjanpainajien liikkumista ja niiden on helpompi löytää itselleen sopivia isäntäpuita.”

Alkukesän sää on keskeisin kirjanpainajien lisääntymisen kannalta.

Kahden kirjanpainajasukupolven syntyminen kesän aikana on Suomessa epätavallista. Yleensä täällä voidaan nähdä niin sanottu sisarsukupolvi, jossa kerran talvehtineet kirjanpainajat munivat toisen kerran kesä–heinäkuun vaihteessa.

Toisen kirjanpainajasukupolven syntymistä pyritään ehkäisemään metsätuholailla, joka määrää puutavaran korjattavaksi pois hakkuupaikalta tai välivarastosta heinä–elokuussa. Silloin hyönteiset eivät pääse lisääntymään kaadetuissa puissa.

”Ohjeellinen raja on, että kun lämpösumma on 700, kesällä syntynyt uusi kirjanpainajasukupolvi on aikuistunut. Jos loppukesä on edelleen hyvin suotuista lämpötilaltaan, ne saattavat yrittää lisääntyä”, Ylioja sanoo.

Lämpösummaa kertyy päiviltä, joina vuorokauden keskilämpötila on yli viisi astetta. Summaan lasketaan vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa.

Pihkanoro kertoo kirjanpainajan iskeytyneen kuuseen. Kuva: Kari Salonen

Kaakkois-Suomi on kirjanpainajatuhoille otollisinta aluetta, sillä se on Suomen lämpimin alue. Tuhoja esiintyy usein myös Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.

”Tuhoja voi paikallisesti olla muuallakin, mutta siellä taustalla voi olla esimerkiksi tuulenkaatoja myrkyn jäljiltä tai otolliset sääolosuhteet. Yleensä kirjanpainajakanta ei ole jatkuvasti runsas, vaan taustalla on selkeää häiriötä.”

Metsänomistajan kannattaa kiertää metsässä kesäkuun alkupuolella etsimässä tuhojen jälkiä. Tuoreet pihkanorot rungossa ja pienet sahanpurukasat puun juurella voivat kieliä kirjanpainajan iskeytymisestä.

”Pari kirjanpainajan valtaamaa puuta ei ole sellainen tilanne, josta tarvitsee huolestua. Ei myöskään mistään aikoja sitten kuolleista puista”, Ylioja muistuttaa.