Metsänomistajat innostuivat vapaaehtoisesta suojelusta: Ympäristötukihakemusten valmisteluun kaivataan kipeästi lisää tekijöitä

Uusien ympäristötukikohteiden löytämiseen ja sopimusten laatimiseen tarvitaan nykyistä enemmän tekijöitä.

"Vapaaehtoisesta suojelusta kiinnostuneita metsänomistajia on paljon", sanoo metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Mari Pänkäläinen.

Hän esitteli ympäristötuen mahdollisuuksia yrittäjille ja metsänomistajille metsäkeskuksen järjestämässä tilaisuudessa Luhangassa.

Ensisijaisesti ympäristötuki on tarkoitettu metsälain kymppipykälän kohteiden ominaispiirteiden säilyttämiseen. Varoja voidaan käyttää myös Metso-ohjelman mukaisten elinympäristöjen turvaamiseen.

Kuluvalle vuodelle ympäristötukiin on varattu 8,3 miljoonaa euroa, mikä on lähes miljoonan enemmän kuin viime vuonna.

"Elinympäristöjen hoito ja kunnostus luo töitä myös maakuntien yrittäjille", Pänkäläinen korostaa.

Maastossa paljon liikkuva metsäpalveluyrittäjä Anssi Lilja painaa ympäristötukeen soveltuvat paikat mieleensä. "Kun vastaan tulee hyvä kohde, vinkkaan siitä maanomistajalle." Kuva: HANNU RAINAMO

Yleinen ympäristötuen käyttöön liittyvä pelko on metsän käytön pysyvä rajoittaminen tai suojelu.

Määräaikaiset suojelusopimukset tehdään kerrallaan 10 vuodeksi. Metsien käyttöä rajataan vain sopimuskauden ajan.

Metsäpalveluyritys Lilja Forestin Anssi Liljan mukaan osa metsänomistajista voi jopa pelätä joutuvansa luontojärjestöjen silmätikuksi.

"Metsänomistajien pitäisi sen sijaan olla ylpeitä luontokohteistaan."

Liljan mielestä sekä sertifikaattien että suojelutoimien tulisi olla nykyistä joustavampia.

"Tarpeen tullen pitäisi olla mahdollisuus avata hakkuilla rantamaisemaa esimerkiksi sahaamalla riistalle pienen turvallisen juomapaikan ryteikköön."

Metsänomistajille Lilja korostaa ennakoinnin ja viestinnän merkitystä.

"Metsäkoneenkuljettaja ei voi aavistaa metsänomistajan arvomaailmaa. Siksi itselle tärkeät kohteet kannattaa merkitä ja tuoda puunostajan tietoon ajoissa."

Omille asiakkailleen Lilja on tehnyt pysyviä leimauksia esimerkiksi hakkuissa säilytettävistä puronvarsimetsistä.

"Näin myös seuraava sukupolvi tai uusi kuljettaja tunnistaa kohteet heti. Pelkään digitietoon ei pidä luottaa, vaan pitää mennä metsään", hän painottaa.

Metsänomistaja Seija Tiitinen-Salmela huolehtii metsiensä monimuotoisuudesta pienillä arkisilla teoilla. "Jätän metsiin riistatiheikköjä, säästöpuita ja lehtipuuta." Kuva: HANNU RAINAMO

Metsäpalveluyrittäjille ympäristötukihakemusten valmistelu avaa portin uusien asiakassuhteiden solmimiseen.

"Hakemusten teko vaatii tarkkuutta, minkä vuoksi suosittelemme hakemusten tekijöille erillistä koulutusta", Pänkäläinen huomauttaa.

Ympäristötukihakemuksen tekijä saa työstään valmistelukorvauksen. Samalla hakemuksella voi anoa myös luonnonhoitotöiden suunnittelu- ja toteutustukea.

Valmistelukorvaus voi olla enintään 20 prosenttia maanomistajalle maksettavasta ympäristötuesta.

Korvaus määrittyy työtuntien ja toteutuneiden ajokilometrien perusteella. Yleensä summa on jäänyt Pänkäläisen mukaan noin 10 prosenttiin.

Maanomistajalle maksettava ympäristötuki koostuu peruskorvauksesta ja puuston hakkuuarvokorvauksesta.

Tuesta kiinnostuneita metsänomistajia Pänkäläinen kehottaa menemään metsään.fi-palveluun, jossa voi tehdä palvelupyynnön ympäristötukihakemuksen valmistelusta haluamalleen toimijalle.

Metsänomistaja Seija Tiitinen-Salmela on saanut ympäristötukea jo useampaan eri kohteeseen.

"On upeaa, että voin omassa metsässäni huolehtia luonnon monimuotoisuudesta."

Ympäristötuki tasaa hänen mielestään vastuuta monimuotoisuudesta huolehtimisesta, sillä lakikohteet eivät jakaudu metsänomistajien kesken tasan.

Yksi Tiitinen-Salmelan ympäristötukea saaneista kohteista on puronvarsi, jonka läheisyydessä kasvaa uhanalaisia kasveja. Alueella elää myös liito-orava.

"Toinen kohde on vanha koivuttunut niitty, jonka ojat tukittiin. Nyt siellä viihtyvät muun muassa hömötiainen ja harmaapäätikka."

Kolmas kohde on laidunnuksessa oleva hevoshaka.

Metsänomistusta Tiitinen-Salmela on hajauttanut jo lapsille asti.

"Toinen toivoo jatkuvaa kasvatusta ja toinen avohakkuuta. Metsässä on yhdistelty siksi monia ei käyttömuotoja."

Lue myös:

Metsää uudistaessa kannattaa puronvarsille jättää suositeltuakin leveämmät suojavyöhykkeet – metsänomistaja voi hakea tukia arvokkaan kohteen suojeluun

Metsälain muutos ei heikentänyt arvokkaiden elinympäristöjen tilaa – "Metso-suojeluohjelmalle tulee varmistaa riittävä rahoitus"

Kolmikymmenvuotiset ympäristötukisopimukset unohdettiin, kun kemeralakia uudistettiin – viimeinen erä maksuja jää metsänomistajilta saamatta

• Määräaikainen ja vapaaehtoinen tuki yksityisille metsänomistajille.
• Osa kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmää (kemera).
• Tarkoitettu metsälain kymppipykälän erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen.
• Tuki voidaan myöntää vain, jos monimuotoisuus huomioidaan metsänhoidossa metsälain vaatimuksia laajemmin.
• Voidaan käyttää myös Metso-ohjelman mukaisten elinympäristöjen turvaamiseen.
• 10 vuoden ympäristötukisopimukset tehdään metsäkeskuksen kautta.
• Ympäristötukikorvaus on verotettavaa metsätalouden pääomatuloa.
• Pysyvät tai 20 vuoden tukisopimukset tehdään alueellisen ely-keskuksen kanssa.