Monikkalan kartanon lähes korjuukypsä männikkö sai HCV-leiman

Etelähämäläisen hiekkaharjun päällä huojuu hyvin hoidettu, 65-vuotias männikkö. Metsä on kuin oppikirjasta: suorat, oksattomat, punakylkiset petäjät kurottavat kohti taivasta. Valo siivilöityy latvatupsujen läpi mustikka- ja puolukkavarvikkoon.

Monikkalan kartanon isäntäpari, Louise Andersin-Lintumäki ja Aki Lintumäki, katselee näkymää päivittäin, sillä kartanolle johtava tie kulkee mäntykankaan läpi.

”Isoisäni istutti tämän metsän 1950-luvulla. Täällä viihtyvät myös marjastajat, sienestäjät ja koirien ulkoiluttajat”, Andersin-Lintumäki sanoo.

Soratien toisella puolella on tehty viime talvena männikön elinkaaren viimeinen harvennushakkuu, ja männyillä on nyt tilaa ja valoa kasvaa lopulliseen kokoonsa. Aki Lintumäen metsästysharrastuksen vuoksi männikköön on jätetty alikasvospuita riistaeläinten suojaksi. Rusakko käykin kurkkaamassa tulijoita ja pompottelee jälleen pusikon suojiin.

Nyt lähes korjuukypsän männikön päälle on langennut varjo. Tapio Palvelut Oy on kartta-analyysissään määritellyt 58 hehtaarin alueen korkean luontoarvon kohteeksi. Asia kävi ilmi, kun Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme otti tilan omistajiin yhteyttä.

Janakkalalaiset Louise Andersin-Lintumäki ja Aki Lintumäki ihmettelevät, millä perusteella noin 65-vuotiasta mäntyä kasvava kuiva kangas on merkitty korkean luontoarvon alueeksi. Kuva: Markku Pulkkinen

”HCV-merkintä oli aikamoinen yllätys. Taasko Suomessa sosialisoidaan metsänomistajan omaisuutta salaisilla kartoilla?” Andersin-Lintumäki kritisoi. ”Mikä laki sallii jonkin tahon leimata metsiä korkean luontoarvon alueiksi? Kuka päätöksen on tehnyt, ja mihin siitä voi valittaa? Jos määrittely ei perustu lakiin, ei se myöskään velvoita mihinkään. Oudointa on, että tieto halutaan salata metsänomistajilta.”

HCV (high conservation value) -merkinnän perusteeksi Monikkalan metsäpalstalla on merkitty runsas lahopuiden määrä.

Tasaikäisessä männikössä näkyy siellä täällä tyvitervastaudin kuivattama mänty, mutta niitä on vain pari kappaletta hehtaarilla. Maassa lahopuita ei näy, koska ennen aikojaan kuivuneet ja kaatuneet puut on korjattu pois ja myyty energiapuuksi. Tilalla pyritään kaatamaan taudin vioittamat puut pois heti kuivamisoireiden tullessa näkyviin.

”Nuo muutamat pystyyn kuivuneet puut saattavat olla syy siihen, että alue sai HCV-merkinnän”, Lintumäki arvelee.

HCV-alueiden kartoituksen Tapio Palveluilla teettivät Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry. Kartoituksen tarkoituksena on saada metsäteollisuudelle riittävästi ”kontrolloitua puuta”, jotta metsäteollisuusyritykset voivat käyttää tuotteissaan FSC Mix -sertifikaattia. FSC-sertifioidulla puulla on kova kysyntä ympäri maailman.

”Jos täältä tai muista metsistä otettua puuta käytetään FSC Mix -sertifikaatin täyttämiseen ja metsäfirman vientibisneksen pönkittämiseen, metsänomistajan kuuluu saada kyseisestä puusta lisähinta. Mikäli lisähintaa ei makseta, laitamme puukauppasopimuksen ehdoksi, että täältä korjattua puuta ei saa käyttää FSC-sertifioituna puuna”, Lintumäki sanoo.

Hän penää metsänomistajien etujärjestöltä kovempia otteita metsänomistajien omaisuuden puolustamisessa.

”MTK:lla ja metsänhoitoyhdistyksillä on nyt mahdollisuus näyttää, mihin ne edunvalvonnassaan pystyvät. Tällaiset suojelurajaukset pitää poistattaa.”

Aki Lintumäki mittaa relaskoopilla, että viime talvena harvennetulla kuviolla on puuta noin 200 kuutiota hehtaarilla. Kuva: Markku Pulkkinen

Mukana pariskunnan aamukävelyllä HCV-metsässä on Metsähoitoyhdistys Kanta-Hämeessä Janakkalan aluetta hoitava metsäasiantuntija Laura Elo.

Elo kertoo, että mhy:n toimialueen jokaisesta kunnasta löytyy HCV-kohteita.

”Ne ovat suurehkoja alueita, 20:stä 60 hehtaariin. Yhdellä alueella voi olla useamman metsänomistajan palstoja. Iso osa kohteista osuu runsaspuustoisiin kangasmetsiin ja soille.”

Metsänhoitoyhdistys muistuttaa jäseniään, että FSC-sertifioinnin kriteerit eivät liity mitenkään PEFC-sertifioituun metsään. PEFC-sertifioidun metsän omistajaa HCV-määrittelyt eivät siten velvoita millään tavalla.

”Kerromme syksyn aikana kaikille jäsenillemme, onko heidän metsissään HCV-rajauksia. Metsänhoitoyhdistyksen tekemiin puukauppoihin merkintä ei vaikuta. Emme ota merkintää huomioon, ennen kuin asiasta on selkeä linjaus koko valtakunnassa, emmekä hyväksy HCV-merkintää kaupankäynnin ehdoksi”, Laura Elo sanoo ja painottaa, ettei merkintä saa vääristää kilpailua puukaupoissa.

Suomen kaikki metsänhoitoyhdistykset aikovat tiedottaa syksyn aikana HCV-merkinnöistä jäsenilleen.

Metsäteollisuus ry on linjannut, että puun ostajat eivät kerro metsänomistajille HCV-rajauksesta ennen kuin vasta silloin, kun puukauppa tulee ajankohtaiseksi. Viime kesänä Metsäteollisuus ry kuitenkin toimitti kartta-aineiston metsänhoitoyhdistyksille.

Kanta-Hämeessä, samoin kuin muuallakin Suomessa, Metsäteollisuus on tehnyt HCV-rajauksia vain isoille metsäpalstoille. Etelä-Suomessa rajana on ollut 20, Keski-Suomessa 50 ja Pohjois-Suomessa 100 hehtaaria. Kriteerinä on ollut myös kohteen runsas puusto.

”Ostajat ovat selvästi hakeneet kohteita, joista voi saada mahdollisimman helposti mahdollisimman paljon puuta täyttämään FSC Mix -sertifikaatin vaatimuksia”, Aki Lintumäki katsoo.

Nopean relaskooppimittauksen perusteella Monikkalan mäntykankaalla on tällä hetkellä puuta noin 230 kuutiota hehtaarilla. Viime talvena harvennetulla kuviolla puuta on 200 kuutiota hehtaarilla.

Mhy Kanta-Hämeen Laura Elo näyttää Louise Andersin-Lintumäelle ja Aki Lintumäelle HCV-rajauksen kartalta. Kuva: Markku Pulkkinen

Louise Andersin-Lintumäki on katsellut lapsesta lähtien Monikkalan kartanon lähimetsiä ja ollut isoisänsä mukana metsäretkillä ja istutuksissa.

”Isoisäni, joka istutti tämän metsän, oli intohimoinen metsien hoitaja. Kolme sukupolvea on tehnyt tämän metsän eteen satoja työpäiviä, joiden tulos näkyy nyt kauniina, runsaspuustoisena metsänä.”

Myös nykyinen omistajapari on hoitanut kartanon metsiä huolella. Perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi neljä poikaa, hikoilee ”metsänhoidon teemaviikonloppuina” istutusten ja nuoren metsän hoidon parissa. Parhaimmillaan taimikossa soi viisi raivaussahaa. Tuulenkaadot ja pystyyn kuivuneet puut tilalla korjataan pääsääntöisesti itse.

”Tätä palstaa on tarkoituksella säästelty sukupolvenvaihdosta varten. Olisi ollut aikamoinen yllätys, jos HCV-merkintä olisi tullut esille vasta silloin, kun olisimme alkaneet tehdä puukauppaa, ja luontoarvomerkintä olisi estänyt hakkuun.”

”On väärin, jos sukupolvien mittainen metsänhoitotyö menee hukkaan yhden mielivaltaisen merkinnän vuoksi”, Louise Andersin-Lintumäki summaa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2019.

• Käsite ”korkean suojeluarvon alue” (engl. high conservation value) liittyy FSC-metsäserti­fiointiin.
• FSC Mix -sertifioidun puun joukossa saa olla 30 prosenttia FSC-sertifioimatonta puuta. Sen korjuussa on varmistettava, ettei alueen merkittäviä luonto- ja monimuotoisuusarvoja vaaranneta.
• Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry teettivät Tapio Palvelut Oy:llä kartta-analyysin koko Suomen osalta mahdollisista HCV-kohteista puun ostajien työkaluksi.
• Kohteiksi on valittu runsaspuustoisia, isoja metsäkokonaisuuksia. Yleisin syy HCV-rajaukselle on lahopuun mahdollinen suuri määrä. Päijät-Hämeessä tehdyssä selvityksessä kuitenkin vain kymmenesosalla HCV-merkinnän saaneista palstoista oli runsaasti lahopuuta.
• Metsäteollisuusyritykset kertovat mahdollisista HCV-kohteista metsänomistajalle puukaupan yhteydessä, ja Metsäliitto on luvannut viedä HCV-rajaukset jäsentensä Metsäverkko-palveluun.
• Metsänomistaja ei voi vaatia HCV-merkinnän poistamista metsäteollisuuden kartoilta, vaikkei alueella olisi merkittäviä luontoarvoja.
• Tapio Palvelut Oy laatii parhaillaan HCV-kartta-analyysin toista versiota, jossa tarkennetaan korkean suojeluarvon alueiden rajauksia.