Vaivaisukot ovat kansainvälisesti ainutlaatuista kulttuuriperintöä – vanhimpien arvellaan olevan peräisin 1600-luvulta

Suomalaiset vaivaisukot ovat todisteita varhaisesta kansantaiteesta ja myös kansainvälisesti miltei ainutlaatuinen ilmiö. Puusta veistettyjä vaivaisukkoja on jäljellä 145. Joukossa on myös yksi vaivaisakka, Soinissa.

Vaivaisukot ovat kansainvälisesti harvinaislaatuisia. Ruotsissa ukkoja on jäljellä noin kymmenen, mutta muualta maailmasta niitä ei löydy. Vaivaisukkoja veistettiin eniten 1800-luvulla, mutta vanhimmaksi oletetun Hauhon Bartimeuksen arvellaan olevan jo 1600-luvulta.

Ukoilla oli monta kutsumanimeä. Vaivais­ukon lisäksi käytettiin nimityksiä kirkonäijä, puu-ukko, vaivaispoika ja vaivaispyssy.

Vaivaisukkojen esihistoria on jäljitettävissä aina keskiajalle saakka, jolloin rahaa köyhien ja vaivaisten auttamiseksi kerättiin uhritukkien avulla. Kuningatar Kristiinan (1626–1689) kehotuksesta uhritukkeja asetettiin Ruotsi-Suomen julkisiin tiloihin.

Vanhimmat kirkkojemme vaivaisukot ovat hävinneet aikojen saatossa, osa rapistunut hiljalleen huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Useat vaivaisukot ovat kokeneet ilkivaltaa; niitä on ryöstetty ja pahoinpidelty.

Samuli Paulaharju valokuvasi ja keräsi laajasti havaintoja kirkonäijistä ja kirjoitti aiheesta useita artikkeleita. Vaivaisukkoja on dokumentoitu laajemmin myöhemmin. Valokuvaaja Markus Leppo julkaisi vuonna 1967 mustavalkoisen valokuvakirjan Vaivaisukot.

Vaivaisukkoja alettiin veistää Suomen sodan jälkeen 1800-luvun alkupuolella. Mallina toimivat sodassa raajansa menettäneet sotainvalidit, joista moni joutui oikeassa elämässä turvautumaan köyhäinhoidon apuun.

Puusta veistetyt ukot ovat olemukseltaan yhdenmukaisia. Ukot nojaavat keppiin, joka sijaitsee samalla puolen kuin puuttuva jalka. Oikea käsi on valmiina vastaanottamaan almun. Ukon yläpuolella olevassa taulussa on yleensä kehotusteksti, kuten ”Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle”. Useimmiten raha-aukolla varustettu puupatsas sijoitettiin kirkon tai kellotapulin seinään.

1900-luvulla vaivaisukkojen teossa saattoi olla mukana jo taiteilijoita ja kuvanveistäjiäkin.

Merkittävänä vaivaisukkojen tekijänä mainitaan muun muassa kuortanelainen Heikki Mikkilä (1801–1850), joka on tehnyt vaivaisukot ainakin seitsemään kirkkoon. Erkki Lahti (1816–1858) oli itseoppinut kuvanveistäjä Evijärveltä ja veisti vaivaisukkoja ainakin Ähtävälle, Lappajärvelle, Kruunupyyhyn ja Pietarsaareen.

Moni veistäjistä on jäänyt nimettömäksi, toisista tunnetaan vain lempinimi, esimerkiksi Teerijärven ukon on tehnyt ”Kuuro-­Kalle”.

Suurin osa jäljellä olevista vaivaisukoista asustelee Pohjanmaalla, minne puunveistotaito keskittyi 1800-luvun alkuvaiheista lähtien. Puuarkkitehtuuri ja erityisesti laivojen veistäminen houkuttivat ja kouluttivat taitavia puunkäsittelijöitä. Laivat saivat koristeellisia, monesti ihmishahmoisia keulakuvia.

Muun muassa Lohtajan puuäijä on lajissaan maailman suurin. Se tunnetaan varsinkin Sakari Topeliuksen sadusta Vaivaisukko (Lukemisia lapsille I). Ukon on veistänyt Juho Koski vuonna 1825.

Alajärven vaivaisukko valmistui vuonna 1836. Veistäjä oli Heikki Juhonpoika Mikkilä. Ukko kuvaa sodassa vammautunutta veteraania, jolla on tekojalka vasemmassa raajassa ja keppi kädessä.

Lähteitä ja lisätietoja:

Otso Kantokorpi: Vaivaisukkojen paluu (Maahenki 2013)

www.vaivaisukot.fi

Kuva: Museovirasto / Volker von Bonin

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/20.

• Hauhon kirkon vaivaisukko on tiettävästi Suomen vanhin käytössä oleva ukko. Pituutta sillä on 144 cm. Se mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1713, jolloin Hauhon kirkolle ryöstämään saapunut venäläisjoukko löi sitä miekalla päähän. Päässä on vieläkin jälki.
• Soinin kirkon vaivaisakka on ainoa säilynyt akka poikien joukossa. Se on tehty perimätiedon mukaan Soinin Mäkitalon tuvassa 1800-luvun loppupuolella. Tekijä on ollut kulku­mies.
• Pedersören Pyhän Pietarin kirkon ulkona oleva vaivaisukko on 2000-luvulla kokenut kovia. Vuonna 2013 tuho­työntekijä repi irti vaivaisukon kepin ja vahingoitti jalkaa. Helmikuussa 2015 varkaat repivät sen irti seinästä; myös rahat lähtivät varkaiden matkaan.
• Ikaalisten vaivais­ukolla on käsissään puupalikat ehkä jäänteenä ukolla olleesta miekasta. Kovia kokeneelta ukolta on silmät kaiverrettu pois, samoin nenä.
• Kuoreveden vaivaisukko vuodelta 1855 on kömpelö ja yksinkertainen. Ukon veisti Wilhelm Engström-Anttila vuonna 1855. Huonokuntoista ukkoa säilytettiin pitkään tapulin ullakolla, kunnes se siirrettiin kirkon sisätiloihin.