Pyyti-pystykorva etsi linnunhaukkukokeessa urhoollisesti metsoja ja teeriä vaikka sää ei suosinut ja perässä puuskutti toimittaja

Ensimmäisten suomalaisten mukana pohjolaan saapui pystykorvan tapaisia koiria, joita käytettiin metsästyksessä. Suomenpystykorvan arvioidaan periytyvän suoraan näistä ensimmäisistä koirista katkeamattomana linjana. Tämän takia suomenpystykorvaa onkin ajettu jopa Unescon aineettomien kulttuuriperintöjen listalle.

MT oli mukana Tampereella marraskuun alussa järjestetyssä lint-kokeessa ja pääsi seuraamaan 2,5-vuotiaan Tukkikankaan Pyytin toimintaa.

Kokeen aikana koiran tulee liikkua omatoimisesti maastossa ja ilmoittaa löytämistään metsoista, teeristä tai pyistä haukkumalla perässä seuraavalle omistajalle ja palkintotuomarille. Koe-erän pituus on neljä tuntia.

Marraskuinen päivä ei ole koiran kannalta helpoimmasta päästä, sillä sää on täysin tuuleton.

”Lintujen hajut ei leviä maastoon samalla tavoin kuin silloin kun on edes jonkinlainen tuulenvire”, selittää Pyytin isäntä Tomi Sieppi.

Tuuleton ja märkä keli ei tunnu haittaavaan Pyytiä, vaan ensimmäiset pari tuntia se jolkottelee hyvällä vauhdilla joukon eturintamassa. Muutamaa haukahdusta lukuun ottamatta metsä tuntuu kuitenkin olevan tyhjä linnuista. Pyyti käy tarkastamassa tasaisin väliajoin, että taustajoukot ovat pysyneet perässä ja palaa jälleen hakuun.

”Jos koira ei käy tuntiin näyttäytymässä, se suljetaan pois kokeesta”, Sieppi kertoo.

Haun arvostelussa kiinnitetään huomiota koiran liikkeen laajuuteen ja nopeuteen. Pyytin hakulenkit ovat alkuun lyhyitä, mutta pitenevät vähitellen keskimäärin 250 metriin. Pyyti pysyy kuitenkin kilometrin etäisyydellä koko ajan.

”Jos koira haukkuu lintua vaikkapa kahden kilometrin päässä, metsästäjän on mahdotonta ehtiä paikalle ajoissa”, Sieppi kiteyttää.

Inka Liimola ja Tomi Sieppi yrittivät seurata Pyytin menoa jatkuvasti nikottelevasta tutkasovelluksesta.  Kuva: Eija Vallinheimo

Koiran on tarkoitus ilmoittaa linnun löytymisestä haukkumisella. Samalla haukun on tarkoitus peittää haukulle kiirehtivän metsästäjän äänet. Kokeessa koeryhmän pitääkin päästä sellaiselle etäisyydelle koiran haukusta, että se voidaan hyväksyä löydöksi ja arvostella. Linnunhaukkukokeissa riistaa ei kuitenkaan ammuta.

”Kiitettävä haukku on melko kiihkeätä, sillä koiran tulisi haukkua lintua keskimäärin vähintään 90 haukahdusta minuutissa yhtäjaksoisesti 10 minuutin ajan”, kertaa kokeessa Pyytiä tuomaroiva Inka Liimola kokeen sääntöjä.

Tällä kertaa Pyyti ei löydä lintuja, mutta puolivälissä koetta se kiinnostuu männynjuurella olevista hajuista niin paljon, että se pitää hakea hihnan kanssa pois. Sieppi epäilee, että kolossa on saattanut asustella näätä. Samassa rytäkässä tutkapanta tippuu huomaamatta koiran kaulasta ja seuraavat minuutit kuluvat sen ihmettelemiseen, miksi koira ei näytä liikkuvan lainkaan.

Myös lintukoiran toimintaa seurataan yleensä tutkapannan avulla, mutta tutkan käyttö ei ole pakollista. Marraskuisen kokeen aikana pantatiedot toimivat harmillisen huonosti. Välissä on pitkiä aikoja, jolloin koiran tiedot eivät päivity kartalle lainkaan. Puute on sikäli harmillinen, että koiran liikkeistä omistaja pystyy tulkitsemaan, mitä koiralla on kiikarissa.

Pyyti vaihtoi välillä lajin hirvenajoon, mutta palasi nopeasti takaisin ruotuun. Kuva: Eija Vallinheimo

Hakkuuaukean yli lentää yksittäinen metso, mutta koira ei saa tästä hajua. Sen sijaan Pyyti päättää vaihtaa välillä lajia ja käy jonkin matkan päässä käynnissä olevassa hirvijahdissa. Koira käy tutkan tuottamasta paikannustiedosta päätellen myös moikkaamassa muutamaa lähistöllä olevaa passimiestä.

Pyyti kuulee kuitenkin isännän pillityksen ja palaa juuri parahiksi kokeen päättymisen aikaan takaisin seurueeseen. Liimolan kello kuitenkin kertoo, ettei tunnin aikaraja ehdi tulla täyteen, joten koe on hyväksytysti ohi. Huippupisteitä Pyyti ei tästä päivästä saa kerättyä, mutta kuparinhohtoinen koira näyttää onnelliselta – onhan se saanut tehdä sitä työtä, mihin se on jalostettu.