Uuden päärakennuksen sisäilmamittauksista saadaan jatkossa paljon mielenkiintoista tietoa puurakentamisesta. Antti Uotila kertoo, että mittausantureita on asennettu CLT-elementteihin jo talotehtaalla. Kuva: Jyrki Luukkonen
Tässä metsässä jokainen puu on numeroitu ja kasvua seurataan jopa päivittäin ‒ päivisin puu laihtuu, öisin lihoo
Viiden hehtaarin männikkö Hyytiälän metsäasemalla toimii luonnon laboratoriona.Tilaajalle
Tutkimusmetsikössä saa liikkua vain puisia käytäviä pitkin. Eläimet eivät ole aiheuttaneet harmia tutkimuslaitteille. Kuva: Jyrki LuukkonenPirkanmaan Juupajoella sijaitsevalla Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla on legendaarinen maine. Metsäylioppilaat vuosikurssista toiseen ovat oppineet ”Hyden” kenttäjaksoilla hoitamaan metsiä käytännössä.
Viime vuosina asema on noussut uuteen kukoistukseen ilmakehän muutoksia seuraavan SMEAR-tutkimuksen (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations) ansiosta.
”SMEAR-tutkimus tunnetaan ympäri maailman. Meillä käy paljon kansainvälisiä vieraita. Muutama vuosi sitten Yhdysvaltain avaruustutkimuslaitos Nasa toi tutkimuskonttinsa tänne kahdeksaksi kuukaudeksi”, kertoo tutkimusaseman johtaja Antti Uotila.
Hyytiälän lisäksi SMEAR-mittausasemia on kolmessa muussa paikassa: Helsingin Kumpulassa, Itä-Lapin Värriössä ja Puijon tornissa Kuopiossa.
Harvennuksesta lyhyt notkahdus
Viiden hehtaarin laajuinen SMEAR-tutkimusmetsikkö männikköisellä mäellä tekee vaikutuksen.
Metsässä kulkee kaapeleita sinne tänne. Ihmisten kulkeminen on rajoitettu puisille käytäville. Maassa ja puissa on kaasunvaihtoa ja yhteyttämistä mittaavia laitteita ja antureita. Korkein ilmakehää mittaava masto kohoaa 128 metriin.
”Sijaintimme täällä Juupajoella metsien keskellä on hyvä. Satunnaisia kulkijoita ei juuri ole, eivätkä ihme kyllä eläimetkään ole hajottaneet mittauslaitteita tai kaapeleita”, Uotila sanoo.
Jo 1990-luvulla huomattiin, että hiilensidonnan lisäksi metsillä on toinenkin ilmakehän lämpenemistä hidastava ominaisuus.
Erityisesti mäntymetsistä erittyy ilmaan runsaasti terpeenejä. Terpeenit yhtyvät ilmakehässä jo oleviin yhdisteisiin ja synnyttävät aerosolipartikkeleita. Partikkelit muodostavat pilvipisaroita ja pilviä, jotka vähentävät ilmakehää lämmittävää auringon säteilyä.
Parhaillaan Hyytiälässä on menossa metsänharvennukseen liittyvä hiilinielututkimus.
”Harvensimme 60-vuotiaan tutkimusmetsikön kaksi vuotta sitten. Nyt seuraamme, kuinka harventaminen vaikuttaa hiilidioksidin sidontaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kakkosharvennuksen aiheuttama hiilinielun pieni notkahdus kestäisi vain kaksi vuotta. Sen jälkeen hiilen sidonta palaa harvennusta edeltäneelle tasolle”, Uotila kertoo havainnoista.
Rakennuskin tutkii
Reilut 20 henkilöä ympärivuotisesti työllistävällä tutkimusasemalla on menossa iso investointi. Tiilinen ruokala- ja asuntolarakennus korvataan puusta rakennettavalla päärakennuksella. Ensi vuoden alussa valmistuvan investoinnin kustannusarvio on kuusi miljoonaa euroa.
Kun kerran tutkimusasemalla ollaan, uudesta puurakennuksesta tulee tutkimuskohde, Living Lab.
”CLT-puuelementteihin on jo talotehtaalla asennettu antureita, jotka mittaavat lämpötilaa ja ilman kosteutta. Kun rakennus valmistuu, sisätiloihin asennetaan myös hiukkasia ja kaasuja mittaavia laitteita. Rakennus mahdollistaa rakennetun ympäristön kestävyys-, ilmasto- ja hyvinvointivaikutusten monitieteisen tutkimuksen”, Uotila selostaa.
Suunnittelun ja toteutuksen tavoitteena on ollut laadukas ja elinkaareltaan pitkäikäinen, kestävän kehityksen periaatteiden mukainen puurakennus. Rakennuksen elinkaareksi on arvioitu 150 vuotta. Tällä hetkellä Hyytiälän vanhin rakennus on 110 vuoden ikäinen.
Tiedepolulta metsätietoa
Viime vuonna metsäasema rakensi uuden tiedepolun koululaisille ja metsänomistajille.
”Kolmen kilometrin mittaisella polulla on 18 metsänhoitoon, metsäekologiaan ja ilmakehätutkimukseen liittyvää kohdetta. Opastauluissa kerrotaan, millaisia hoitotöitä kyseisellä kohteella on tehty ja miksi”, Antti Uotila kertoo.
”Polkua ei ole viitoitettu, vaan kulkijat etsivät kohteet suunnistamalla paperisen tai digitaalisen kartan avulla. Tietoa on tarjolla niin paljon, että suosittelemme jakamaan tiedepolkuun tutustumisen kahdelle päivälle.”
Myös pidempi visiitti Hyytiälään onnistuu jatkossa, sillä uudisrakennuksessa olevia majoitustiloja vuokrataan ja ravintolapalveluita tarjotaan myös ulkopuolisille.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijat jatkavat edelleen kenttäkurssejaan. Opinto-ohjelmaan kuuluu kymmenen viikon jakso Hyytiälässä.
Ensimmäinen viikko on opintojen aloitussyksynä. Seuraavana kesänä opiskelijat viettävät Hyytiälässä kaksi kuukautta tutustuen metsänhoitoon – ja tietysti myös toisiinsa.
Ohjelmaan kuuluu jopa kenttäsahausta. Jokainen opiskelijaryhmä pääsee miettimään, kuinka tukkipuusta saadaan mahdollisimman hyvä hyötysuhde. Sahaaminen tapahtuu Hyytiälän omalla kenttäsirkkelillä.
Tiedepolun taulussa kerrotaan, millaisia hoitotoimia vuonna 2005 istutetulla kohteella on tehty ja mitä on tulossa. Kuva: Jyrki LuukkonenPitkät seurantajaksot
Hyytiälän tutkimusaseman yli 110-vuotisen historian hyvänä puolena on se, että metsissä ja soilla sijaitsevilta koealoilta saadaan pitkät seurantajaksot.
Asemalla on käytössään tutkimustarkoituksiin noin 2 000 hehtaaria Metsähallituksen omistamia metsiä.
Pisin seurantajakso on vuonna 1935 perustetusta Hyytiälän muistometsiköstä. Aseman lähistöllä olevissa metsissä jokainen puu on numeroitu, ja niiden kasvua seurataan vuosittain, joskus jopa päivittäin. Herkimmät mittarit rekisteröivät jopa sen, että puu laihtuu päivisin ja lihoo öisin.
Vuonna 1995 alkaneet ilmakehämittaukset kertovat, että ilman hiilidioksidipitoisuus on 27 vuodessa noussut 350:stä nykyiseen 420 millilitraan kuutiometrissä (ppm).
Tutkimuksissa mitataan myös soiden päästöjä. Hyytiälän lähellä on kaksi tutkimussuota, Siikaneva ja Lakkasuo. Lakkasuosta puolet on ojitettu ja puolet ojittamatta. Mittauksista käyvät hyvin ilmi soiden ilmaan päästämät metaani- ja hiilidioksidikaasut.
Lisää metsätuhoja luvassa
Antti Uotila on itsekin metsänomistaja ja vuonna 1991 väitellyt metsäpatologi. Hän seuraa edelleen tarkasti kasvitautien ja tuholaisten esiintymistä ja lisääntymistä suomalaisissa metsissä.
Ilmastonmuutos tuo uusia riskejä metsien kasvulle.
”Kirjanpainaja ei ole ainoa meillä lisääntyvä tuholainen. Myös okakaarnakuoriainen lisääntyy kovaa vauhtia. Se iskee kuivilla paikoilla kasvaviin, stressaantuneisiin männiköihin”, Uotila varoittaa.
”Sienitauteja on esiintynyt kuivina kesinä melko vähän. Kannattaa kuitenkin seurata lounaisrannikolla esiintyvän etelänversosurman yleistymistä. Kuivat kesät lisännevät myös kuusikoiden maannousemasientä, sillä kuivuudesta kärsivä juuristo ei pysty puolustautumaan patogeeneja vastaan.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2022.
Tutkimusavustaja Sirpa Rantanen tarkastaa Hitumökissä hiukkasmittauslaitteiden kaasuvirtauksia. Kuva: Jyrki LuukkonenArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
