Geenit turvassa kuin pankin holvissa
HYVINKÄÄ (MT)
Muutama kymmenen saarnirunkoa keskellä kuusimetsää on outo näky. Raihnaisten ja sairaiden puiden tehtävä on yrittää lisääntyä ja jalostaa perimäänsä tulevaisuuden elinoloihin.
”Puut oikeastaan varautuvat muutokseen, jota emme vielä tunne”, vanhempi tutkija Mari Rusanen Metsäntutkimuslaitoksesta (Metla) kuvailee.
”Metsikössä saman lajin puut ovat perimältään erilaisia. Sellaisia geneettisiä vastarannankiiskiä tarvitaan.”
Saarni on eteläisessä Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla ja esiintyy maassa melko harvinaisena.
Vaateliain luontainen jalopuulajimme vaatii runsaan lämpösumman lisäksi kalkkipitoisen ja riittävän kostean maaperän.
Kalkki on saarnelle ehdoton vaatimus. Se viihtyy parhaiten Lounais-Suomessa ja saaristossa, jossa se kyllä kasvaa myös kallioisemmilla paikoilla.
Saarnensurma puhkesi 1990-
luvun puolivälissä Itä-Euroopassa. Suomessa tauti havaittiin ensimmäisen kerran 2007 Tuusulassa. Kyseessä on ilmateitse leviävä ärhäkkä sienitauti.
Myös Hyvinkään geenireservimetsässä tauti on jo kylvänyt tuhojaan. Useat latvukset ovat jo heikentyneet lehdettömiksi.
Sieni iskeytyy aluksi saarnen lehtiin, joista se leviää oksien kautta runkoonkin.
Näkyviä oireita on monenlaisia, joten taudin tunnistaminen saattaa olla hankalaa.
”Keväällä lehdissä näkyvät pienet laikut saattavat olla oire taudista. Myöhemmin tyypillisiä ovat kynnenpainalluksia muistuttavat vauriot oksissa ja niitä suuremmat korot rungossa”, kertoo Metlan metsäpatologian professori Jarkko Hantula.
”Tauti ei itsessään välttämättä tapa puuta, mutta heikentää sen esimerkiksi mesisienen armoille.”
Taudin alkuperä on toistaiseksi hämärän peitossa.
Hantulan mukaan todennäköisin teoria on, että sieni on kulkeutunut Eurooppaan jostain muualta. Alkuperää ei tiedetä, mutta mahdollisia ovat esimerkiksi Itä-Aasia ja Pohjois-Amerikka.
Toinen vaihtoehto on, että sienestä muodostui saarnelle vahingollinen mutaatio.
”Virossa suoritetuissa kokeissa on todettu, että saarnensurma tarttuu muihinkin saarnilajeihin, mutta ei tapa niitä. Esimerkiksi pohjoisamerikkalaista alkuperää olevat puna- ja mustasaarnet ja aasialainen mantsuriansaarni säilyivät hengissä.”
Metlalla on Suomessa nelisenkymmentä geenireservimetsää. Niiden tehtävä on suojella geneettistä monimuotoisuutta.
”50 puuyksilöä on jonkinlainen kriittinen raja. Sitä pienempien populaatioiden lisääntyessä keskenään monimuotoisuus ei ole riittävä”, Rusanen kertoo.
”Puiden geenit säilyvät parhaiten elävissä puissa. Ei geenireservimetsä ole museo tai pankki, vaan siellä pitää säilyä muuntelua.”
Tavoite on, että mahdollisimman monet puut tuottavat siemeniä, joista syntyy elinkelpoisia taimia.
Metlan verkosto kattaa suhteellisen hyvin koko Suomen. Muutama aukkokin tosin löytyy.
”Esimerkiksi Ylä-Savossa meillä voisi vielä olla kuusimetsikkö”, Rusanen vinkkaa.
ANTTI HIRSAHO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
