Tällä hetkellä EU:n metsien, myös Suomen yksityismetsien, hiilensidonta on laskettu mukaan valtioiden ilmastotavoitteisiin. Kuva: Pekka Fali
Uusi opas luo sääntöjä vapaaehtoisille hiilimarkkinoille ‒ Epäselvää on vielä, miten kompensoinnin ongelmia jatkossa ratkaistaan
Kahden ministeriön julkaisema Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin antaa lisätietoa siitä, mitä hiilikompensaatiolta edellytetään. Metsänomistajat saavat siitä tukea metsiensä hiilinielujen kauppaamiseen.Tilaajalle
Hiilensidontasopimuksia on mahdollista solmia esimerkiksi metsänlannoituksista, jotka tuottavat metsään lisäkasvua. Kuva: Sanne Katainen1. Miten luonnehtisit ministeriöiden julkaisemaa uutta opasta, vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala hiilikompensaatioita edistävästä Compensate-säätiöstä?
Se on tärkeää informaatio-ohjausta. Oppaassa kaksi ministeriötä kirjaa vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden parhaat käytännöt. Oppaan kriteerit hyvälle kompensaatiolle ovat pitkälti samat kuin meillä. Sen keskeiset viestit tunnetaan alalla, vaikka kaikki eivät hyviä käytäntöjä näytäkään noudattavan.
Oppaan myötä ainakin hiilikompensaatioiden ostajat ovat hyvin perillä linjauksista, jotka selkeyttävät hiilimarkkinaa merkittävästi. Olisin kuitenkin toivonut voimakkaampaa ohjausta.
2. Millaista ohjausta?
Olisin toivonut kompensaatiorekisterin perustamista. Se olisi tarvittava ensiaskel kaksoislaskennan poistamiseksi. Rekisteriin hyväksyttyjen kompensaatioiden kriteerien toteutumista voitaisiin valvoa.
Kun rekisteriä ei ole, kaksoislaskennan ongelmaa ei voi edes yrittää ratkaista eikä metsien hiilinieluja voi käyttää päästöjen kompensointiin.
Myös kompensaatioiden laadunvalvonta on vapaaehtoista. Se voidaan tehdä riippumattomalla sertifioinnilla. Mutta sekään ei poista kaksoislaskentaongelmaa, eikä sertifioinnin tason alittamisesta seuraa mitään sanktioita.
3. Miksi kompensaatiorekisteri ei etene?
Ehkä nyt työnsä päättäneellä hallituksella on ollut muutakin tehtävää. Toinen syy voi olla se, että Euroopan unionissa hiilimarkkinoiden sääntely on kesken.
Kaksoislaskenta on kuitenkin pystytty poistamaan monessa maassa, esimerkiksi Indonesiassa, Ghanassa, Perussa ja Costa Ricassa. Ne odottavat kansainvälisiltä hiilimarkkinoilta tulovirtaa sekä hiilinielujen myyjille että verotuksen kautta usein myös valtiolle.
Kaksoislaskennan poistaminen voi olla ongelmallista kunnianhimoisen ilmastopolitiikan maille kuten Suomelle. Kun valtio on asettanut hiilitaseelleen kovan tavoitteen, sen saavuttamista voi vaikeuttaa, jos nieluista osa menisi rekisterin kautta valtion taseen ulkopuolelle.
4. Johtava asiantuntija Lotta Heikkonen maa- ja metsätalousministeriöstä, miksi kompensaatiorekisteriä ei olla perustamassa?
Se on kyllä pohdinnassa. En kuitenkaan ole vielä ymmärtänyt, miksi halutaan juuri valtion rekisteriä. Miksi se ei voisi toimia samalla tavalla kuin esimerkiksi metsäsertifiointi, joka on täysin yksityisen sektorin toimintaa?
5. Ehkä siksi, että rekisterin yksi tarkoitus on poistaa kaksoislaskenta. Eikö valtion pitäisi olla mukana ainakin niin, että se poistaisi vastaavat määrät hiilinieluja omasta hiilitaseestaan?
Näin varmasti on. Mutta Suomella on erittäin tiukat EU-tavoitteet nieluille vuosiksi 2030 ja 2050, ja niiden poistaminen valtion taseesta johtaisi entistä kovempiin tavoitteisiin muilla toimialoilla. Jotta valtio voisi vastaavasti laskea omaa hiilinielutavoitettaan, vaadittaisiin neuvotteluja EU:n kanssa.
Ymmärrän kyllä, että hiilinielun ostaja haluaa kertoa viestinnässään ilmastopolitiikastaan. Villakoiran ydin on se, millaisia väitteitä ostaja esittää. Sitä varten oppaassa ohjeistetaan sellaisiin väitteisiin, joissa kaksoislaskenta ei ole ongelma.
Äskettäisessä seminaarissa muuan kaupan alan edustaja sanoi, että heille ei riitä sanoa, että he osallistuvat ilmastotoimiin vaikkapa istuttamalla puita. Miksi, sitä en täysin ymmärrä. Ehkä heillä on tiukka, julkinen sitoumus hiilineutraalisuudesta, ja he haluavat pystyä osoittamaan sen. Toisaalta kun valtiolla kuitenkin on erittäin tiukat tavoitteet, miksi siihen osallistuminen ei riittäisi?
6. Vielä pari vuotta sitten maa- ja metsätalousministeriössä oli halukkuutta valtion rekisterin perustamiseen. Mikä on muuttunut?
Maankäyttösektorin metsiäkin koskeva LULUCF-asetus saatiin juuri valmiiksi, ja siitä tulee myös valtiota velvoittava hiilinielutavoite. EU:ssa myös valmistellaan hiilisertifiointia koskevaa asetusta, jonka kautta luultavasti saamme myös raamit kansalliselle rekisterille. Tästäkään syystä emme katsoneet tarpeelliseksi lähteä tekemään omaa rekisteriä juuri nyt.
7. Tällä hetkellä Suomessa ei liene ainuttakaan kompensaatiosopimusta, jossa uuden oppaan kriteerit olisi täytetty edes pysyvyyden tai lisäisyyden suhteen?
En osaa tuohon sanoa suoraan mitään. Meillä on kuulemma hankkeita, joissa hiilikauppoja on sertifioitu ISO-standardilla, mitä pitäisin kyllä aika tiukkana tasona.
8. Mitä asiassa tapahtuu seuraavaksi?
Kun saamme Euroopan unionin asetuksen hiilisertifioinnista, jokainen jäsenmaa varmaankin tekee sen pohjalta jonkinlaisen rekisterin. Suomessa tilastoa tehdään jo Pellervon taloustutkimuksessa ja Hiilensidonta ry:ssä.
Optimistisin arvio on se, että EU:n asetus voisi olla neuvoteltuna vielä tämän vuoden kuluessa. Itse en ole vakuuttunut näin nopeasta aikataulusta.
Kriteerejä hyvälle hiilikompensaatiolle
Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdessä laatima Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin tulee tarpeeseen metsänomistajille, jotka suunnittelevat metsiensä hiilinielujen kauppaamista hiilimarkkinoilla.
Myös hiilinielujen ostajat saavat oppaasta tietoa siitä, mitä hyvältä hiilikompensaatiolta edellytetään.
Hiilikompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että kasvihuonekaasujen päästöjä aiheuttava kompensaation ostaja hyvittää päästöjään kustantamalla vastaavan hiilinielun kompensaatiota tarjoavalle myyjälle.
Hyvässä kompensaatiossa ostajalta edellytetään, että kompensaatio on viimesijainen keino. Ensisijaisesti on pyrittävä estämään hiilipäästö, toissijaisesti vähentämään päästöä. Jos se ei onnistu, voidaan käyttää kompensaatiota.
Myytävälle kompensaatiolle on asetettu useita ehtoja, kuten lisäisyys, pysyvyys, aitous sekä se, ettei kompensaatio aiheuta hiilivuotoa eikä merkittävää haittaa kestävälle kehitykselle. Esimerkiksi Compensate-säätiö edellyttää, että hiilinielun tulee puskurina olla kolminkertainen kompensoitavaan päästöön nähden.
Suurin haaste on kaksoislaskenta, sillä tällä hetkellä yksityismetsien hiilinielut lasketaan Euroopan unionissa valtioiden hiilitaseeseen.
Lisätietoja:
Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin löytyy verkosta esimerkiksi hakusanalla VN_2023_3.pdf
Alle miljoona euroa
PTT:n tilastoinnin mukaan vuonna 2022 Suomen vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla tuotettiin metsissä toteutettuja hillintätuloksia 2 108 yksikköä.
Yksiköitä myytiin viime vuonna noin 829 000 eurolla. Heinä–joulukuussa myytyjen yksiköiden keskihinta oli vajaat 12 euroa per sidottu hiilidioksiditonni.
Tilasto perustuu PTT:n tekemään kyselyyn. Kyselyä lähetetään 20 yritykselle, jotka tuottavat ja myyvät Suomessa metsäsektorin biologisia hillintätuloksia.
PTT huomauttaa, että koska vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat murroksessa, tuleva markkinakehitys voi poiketa näistä luvuista radikaalisti.
Lähde: Pellervon taloustutkimus
Pieni hiilimarkkinasanasto
Aitous
Aitous edellyttää sitä, että hiilikompensaation ostaja ei saa laskea kompensaatiota hyväkseen ennen kuin nielu on todellisuudessa syntynyt.
Hiilivuoto
Jotta esimerkiksi metsän suojeleminen hakkaamiselta hyväksytään hiilikompensaatioksi, pitää pystyä osoittamaan, ettei suojelu vastaavasti lisää hakkuita esimerkiksi naapurikunnassa tai naapurimaassa.
Kaksoislaskenta
Kaksoislaskenta tarkoittaa sitä, että ostaja kertoo kompensoivansa päästönsä nielulla mutta sama nielu lasketaan myös toisaalle, esimerkiksi valtion hiilitaseeseen. Kaksoislaskennan välttäminen edellyttäisi rekisteriä, johon hiilikompensaatiot merkittäisiin ja sitten poistettaisiin valtion taseesta.
Lisäisyys
Kompensaatiossa myytävän nielun pitää olla sellainen, että sitä ei syntyisi ilman kompensaatiota. Esimerkiksi metsänlannoituksen seurauksena syntyvää nielua ei voi hyväksyä, jos lannoitus tehtäisiin muutenkin.
Merkittävä haitta
Kompensaation seurauksena ei saa syntyä merkittävää haittaa kestävälle kehitykselle, esimerkiksi luonnon monimuotoisuudelle tai taloudelliselle kestävyydelle.
Pysyvyys
Syntyvän hiilivaraston pitää säilyä kauan. Uusi opas suosittelee pysyvyydeksi vähintään sataa vuotta. Pysyvyys edellyttää myös varautumista hiilivaraston tuhoutumiseen esimerkiksi metsäpalossa. Varautuminen voidaan tehdä puskurilla niin, että nielu on merkittävästi isompi kuin sillä kompensoitu hiilipäästö.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2023.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
