Metsähallituksen pääjohtajan ilmeet kertovat sukupolvien törmäyksestä

Katselin ohjaaja Virpi Suutarin modernista metsä­aktivismista kertovan Havumetsän lapset -dokumentin (2024) nyt, kun se tuli Yle Areenaan. Kiinnostava palanen kotimaamme aatehistoriaa on tarjolla kaiken kansan katsottavaksi, ja tämänkin elokuvan arvo kasvaa vuosien mittaan korkoa.

Moniulotteinen dokumentti houkuttelee ennakkoluuloisen katsojan sisälle maailmaansa. Tuomitsemisen tilalle hiipii hiven ymmärtämystä nuoruuden ehdottomuudelle ja jokaisen tarpeelle tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Havumetsän lapsia on kiitetty visuaalisuudesta ja luonto­kohtauksista. Minua vähän ärsyttivät ylipitkät pulikoinnit, joista paistoi kuvaaja Teemu Liakan intohimo vedenalaiskuvaukseen. Ennemmin olisin halunnut tietää, mitä ruokaa metsäaktivistit laittavat puolijoukkueteltassaan Aalistunturin pakkasissa.

Aineiston rajaus toki vaikuttaa lopputulokseen, mutta joinakin hetkinä kamera on lahjomaton. Metsähallituksen pääjohtajan ilmeet, kun nuoriso neuvoo häntä oikeaoppisissa puheenvuoropyynnöissä, kertovat sukupolvien törmäyksestä.

Elokuvan hurjin kohtaus on vuosi­kymmenten takaisesta arkisto­filmistä, jossa mielenosoittaja ja poliisi juoksevat hippaa tukki­puita kaatavan harvesterin vieressä. Nykyään priorisoitaisiin turvallisuutta siitä huolimatta, että monissa tempauksissa maailmantuskan maksumieheksi joutuu velkainen metsäkone- tai puunkuljetusyrittäjä.

Koijärven kahleista moni päätyi politiikkaan. Missä mahtavat olla Ida, Minka ja kumppanit kymmenen vuoden päästä?

Havumetsän lapset -elokuvassa vieraillaan myös Metsä Groupin kokoushuoneessa ja tuotantotiloissa. Hiljattain julkistettiin yrityksen seuraavan pääjohtajan nimi. Jussi Vanhanen (s. 1971) aloittaa tehtävässään heinäkuussa.

Metsäfirmojen toimitusjohtajat tapaavat harrastaa metsästystä ja golfia, mutta Vanhanen pelaa pokeria ja šakkia. Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin nimeltä Vapaus, Veljeys, Ahneus (2016). Tilasin sen pienkustantamon kirja­kaupasta ja odotan postin tuloa. Romaani, edes pitkään haaveiltu esikoisromaani, ei tietenkään ole yksi yhteen kirjoittajansa kanssa, mutta minusta on mielenkiintoista tutustua tätäkin kautta tulevan metsävaikuttajan ajatusmaailmaan.