Arto Hiekkanen viihtyy hyvin Ponssen 23 vuotta vanhan kuormatraktorin ohjaimissa. Kuva: Maria Miklas
Hiekkasen metsätilan sukupolvenvaihdoksessa päädyttiin yhteisomistuksen sijaan yhteen omistajaan ‒ ”Perheen sisäiset välit säilyivät hyvinä”
Suurehkon metsätilan sukupolvenvaihdos toteutui Hiekkasen perheessä sujuvasti ja ajallaan. Apuna suunnittelussa oli metsäyhtiön asiantuntija.Tilaajalle
Arto Hiekkanen (oik.) osti perheen maa- ja metsätilan keväällä isältään Juha Hiekkaselta. Arton lapset, viisivuotias Toivo ja 2,5-vuotias Tilda, odottelevat omaa vetovuoroaan metsänomistajina. Kuva: Maria MiklasKahvipöydästä Keski-Suomen Toivakasta löytyy kaksi tyytyväistä metsämiestä. Toinen on helpottunut metsänomistamisen vastuiden kevenemisestä, toinen taas on innoissaan oman metsäyrittäjyyden alkamisesta.
Juha Hiekkanen, 64, ja hänen poikansa Arto Hiekkanen, 37, ovat tuttu metsätyöpari jo vuosikymmenten ajalta.
”Olin ensimmäisen kerran raivaussahan kanssa metsässä 15-vuotiaana. Jo sitä ennen olin ollut mukana istutuksilla. Viime vuosina olen enimmäkseen ajanut kuormatraktoria”, Arto kertoo.
Juhan taival metsänomistajana ja maanviljelijänä alkoi 19-vuotiaana vuonna 1979. Hän ehti touhuta omissa metsissään 44 vuotta. Tuoreessa sukupolvenvaihdoksessa hän jätti itselleen kahdeksan hehtaarin polttopuupalstan, joten metsänomistajuus jatkuu vielä pienessä mittakaavassa.
”Minulle tuli vanhuuseläkeikä täyteen ja ajattelin, että nyt on sopiva hetki luopua metsistä. Meillä on kolme lasta, ja siksi aloitimme keskustelut sukupolvenvaihdoksesta jo vuosia aikaisemmin.”
Yksi omistaja on selkeämpi
Keskusteluissa kävi ilmi, että sisaruksista Arto oli eniten kiinnostunut tilan jatkamisesta. Hän oli ostanut jo vuonna 2017 kolmekymmentä hehtaaria metsää Toivakasta ja saanut isosedältään myöhemmin viisi hehtaaria lisää Pieksämäeltä.
”Pohdin myös kaikkien lasten yhteisomistusta, mutta mielestäni on selkeämpää, että tilalla on vain yksi omistaja. Yksi ostaja oli helpompi ratkaisu siksikin, että kaupassa siirtyivät myös metsätalouden kalusto ja maatilan rakennukset”, Juha sanoo.
”Usean omistajan mallissa on vaarana, että omistajat ovat metsänhoitotavoista eri mieltä. Joku tekee aina enemmän tilan töitä kuin toiset, ja voi tulla kiistaa siitä, miten tämä korvataan.”
”Koska Arto sai tilakaupasta taloudellista hyötyä, hyvitän tämän muille lapsille luovuttamalle heille muuta omaisuutta. Mielestäni sukupolvenvaihdos onnistui meillä hyvin ja perheen sisäiset välit säilyivät hyvinä.”
Juha Hiekkanen kertoo, ettei hänellä ollut suurta henkistä kynnystä luopua metsistään.
”Pieni haikeus totta kai jää, kun on kasvattanut tilan metsäpinta-alaa ja tuntee metsät kuin omat taskunsa. Saan kuitenkin edelleen työskennellä metsissä, tosin ilman palkkaa”, hän naurahtaa.
Ensimmäiseksi metsäarvio
Asiantuntijana Hiekkasten sukupolvenvaihdoksessa toimi Metsä Groupin Marko Jurvanen. Tilalla on pitkä ja toimiva yhteistyösuhde Metsä Groupin kanssa, ja siksi Juha Hiekkanen kääntyi yhtiön puoleen.
Kun perheen sisällä oli käyty perusteelliset keskustelut sukupolvenvaihdoksesta, omistajanvaihdoksen toteuttaminen alkoi tila-arvion laatimisella.
”On kaikkien kannalta tärkeää, että metsäomaisuuden käypä arvo on tiedossa mahdollisimman tarkasti. Netistä ilmaiseksi saatavat metsäarviot eivät ole riittävän luotettavia”, Marko Jurvanen sanoo.
Metsien lisäksi Jurvanen arvioi myös tilaan kuuluvan 12 hehtaarin peltoalan, rakennusten ja koneiden arvon. Kun arviokirja oli laadittu, hän teki kolme laskelmaa erilaisilla kauppahinnoilla.
Kun metsätilaan kuuluu vähintään kolme hehtaaria viljelyssä olevaa peltoa, kaupasta voi saada merkittävän verohuojennuksen. Kun maa- ja metsätilakaupan hinta on yli 50 prosenttia tilan käyvästä arvosta, ostajan ei tarvitse maksaa lahjaveroa. Jos taas kyseessä on puhdas metsätila, lahjaverovapaan hinnan on oltava yli 75 prosenttia käyvästä arvosta.
Juha ja Arto Hiekkanen päätyivät kauppahintaan, joka oli alempi kuin lahjaverovapaan kaupan alaraja. Kyseessä oli siten lahjanluonteinen kauppa, josta ostaja joutui maksamaan jonkin verran lahjaveroa.
”Sukupolvenvaihdosten lahjavero on hyvin maltillinen, joten lahjaveroa ei kannata pelätä”, Marko Jurvanen painottaa.
”Metsän sukupolvenvaihdos kannattaa ottaa avoimesti puheeksi koko perheen kesken. Perillisen on puntaroitava tilannetta samalla tavoin kuin jos hän olisi ostamassa metsätilaa perheen ulkopuoliselta”, sanoo Marko Jurvanen (keskellä). Kuva: Maria MiklasEnnakkopäätös verottajalta
Kun myyjä ja ostaja olivat sopineet kauppahinnan ja asiasta oli keskusteltu muiden perheenjäsenten kanssa, Jurvanen haki luonnoskauppakirjan perusteella verottajalta ennakkopäätökset lahjaverosta ja luovutusvoittoverosta.
Lähisukulaiselle myydessään myyjän ei tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa, jos hän on harjoittanut maa- tai metsätaloutta omistamallaan tilalla yli kymmenen vuotta.
Verohallinnon ennakkopäätöksen tulo kesti parisen kuukautta. Yllätyksiä ei tullut, joten myyjä ja ostaja olivat valmiit allekirjoittamaan kauppasopimuksen. Viime toukokuun toisena päivänä Arto Hiekkasesta tuli metsien omistaja.
Jotta edellä kerrotut verottajan päätökset pysyvät voimassa, hänen on harjoitettava tilalla maa- ja metsätaloutta vähintään viisi vuotta. Sen jälkeen kiinteistöjä voi halutessaan myydä.
Jatkajan on maksettava kauppahinnasta varainsiirtovero. Ostajan on myös muistettava tehdä määräajassa kiinteistön lainhuudatus Maanmittauslaitokselle.
Maksu puukaupparahoilla
Sukupolvenvaihdoskaupassa on useita maksutapoja. Kauppasumma voidaan maksaa heti, jolloin ostajan on usein käytävä pankinjohtajan juttusilla. Kauppakirjassa voidaan sopia myös muunlaisesta maksuaikataulusta.
”Suurin osa sukupolvenvaihdoskaupoista tehdään niin, että sopimukseen kirjataan esimerkiksi kymmenen vuoden maksuaika ja sovitaan, että ostaja lyhentää velkaansa myyjälle puukauppatileistään. Verohallinto hyväksyy pitkän maksuajan vain, jos se on uskottava. Jos metsäkiinteistön myyjä on vaikkapa 90-vuotias, verottaja ei välttämättä hyväksy kymmenen vuoden maksuaikataulua”, Marko Jurvanen varoittaa.
Hiekkaset sopivat 12 vuoden maksuajasta edellä kerrotulla tavalla.
Marko Jurvanen näkee hyvänä sen, että sukupolvenvaihdoksissa on pitkälti luovuttu myyjälle pidätettävästä hallintaoikeudesta. Niiden käyttöä perusteltiin aikanaan verohyödyillä.
”On vain yksi tilanne, jossa hallintaoikeuden pidättämistä voi ehkä pitää järkevänä”, Jurvanen sanoo.
”Jos kyseessä on hyvin nuorta metsää, josta ei ole odotettavissa hakkuutuloja kymmeniin vuosiin, lahjoituksen voi tehdä suoraan lapsenlapselle ja pidättää määräaikaisen hallintaoikeuden lapsenlapsen vanhemmalle.”
Arto Hiekkasella on Toivakan keskustan kupeessa 110 hehtaarin yhtenäinen palsta. Metsätiet pidetään hyvässä kunnossa, ja uusiakin rakennetaan tarpeen vaatiessa. Kuva: Maria MiklasKoneet kovassa käytössä
Arto Hiekkasen metsäomistuksen suuruus on nyt useampi sata hehtaaria. Kaikki kuviot ovat hyvässä kasvukunnossa. Koska tilan metsäpinta-ala kasvoi 2000-luvun alussa voimakkaasti, Juha Hiekkanen osti vuonna 2015 käytetyn harvesterin ja kuormatraktorin. Omat koneet ovat olleet kovassa käytössä.
”Parhaillaan meillä on menossa kymmenen hehtaarin ensiharvennus. Muuta ei ole tälle talvelle suunnitteilla. Päätehakkuukypsiä kuvioita olisi, mutta en ole vielä harkinnut niiden kaatamista. Päätehakkuut myydään pystykaupalla metsäyhtiölle. Niitä ei kannata korjata omilla koneilla”, Arto Hiekkanen kertoo.
Hiekkasen perheen metsähistoriaan kuuluu myös höyläämön omistus. Juha Hiekkanen perusti vuonna 1999 Toivakan Puutuote -nimisen höyläämön käsittelemään lähistöllä sijaitsevalta Anaika Woodin sahalta tulevaa puuta. Hän myi höyläämön Anaika Woodille vuonna 2017.
Sähköalan ammattilaiseksi kouluttautunut Arto Hiekkanen on edelleen töissä kyseisellä höyläämöllä.
”Jatkan yhä palkkatöissä. Metsätyöt pysyvät mielekkäämpinä, kun niitä ei tee päätoimisesti. Isä on hyvänä apuna ajamassa koneita, joten metsät saadaan varmasti hoidettua entiseen tapaan.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
