Kirjanpainajien torjunnassa voisi hyödyntää niiden luontaisia vihollisia ‒ ”Kirjanpainajien tappama puu kannattaa jättää ravintopuuksi harmittomammille eliöille”
Kuusikoiden kirjanpainajatuhot ovat viime vuosina lisääntyneet. Tuhojen torjunnassa voitaisiin tutkijan mukaan hyödyntää kirjanpainajakuoriaisen luontaisia vihollisia.Tilaajalle
Viime vuosina kirjanpainajatuhoja on aiheuttanut varsinkin kuivuus. Aikaisemmin tuhot olivat usein seurausta metsän tuulituhoista. Kuva: Markku PulkkinenLuonnonvarakeskus ja Metsäkeskus seuraavat kirjanpainajakantojen kehittymistä feromonipyydysten avulla. Myös jotkut metsänomistajat ovat ottaneet pyydykset kokeiluun omassa metsässään.
Auttavatko feromoniansat kirjanpainajakannan pienentämisessä, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mikko Pelto-Arvo?
”Ne ovat hyvä työkalu kirjanpainajakannan seuraamiseen, mutta ne eivät riitä kannan kontrollointiin tai itse tuhon estämiseen. Tutkimusten mukaan feromoniansat voivat parhaimmillaankin pyydystää vain kolmanneksen koko kirjanpainajapopulaatiosta. Kirjanpainajan lisääntymisnopeuteen nähden se on liian vähän.”
Pelto-Arvon mukaan paras tapa torjua kirjanpainajatuhoja on yhdistää perinteisiin metsänhoitokeinoihin luonnon omia keinoja eli hyödyntää kirjanpainajan luontaisia vihollisia, petoja ja loisia.
Perinteisesti kirjanpainajaa on talousmetsissä torjuttu poistamalla tuulen kaatamat ja kirjanpainajan vahingoittamat puut metsätuholain määräaikojen kuluessa sekä tekemällä ehkäiseviä hakkuita.
”Torjunnan tarvetta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota kuolleiden puiden ympärillä oleviin, vielä vihreisiin mutta vahingoittuneisiin puihin. Jos niissä on paljon kirjanpainajien iskeymiä, pihkavuotoja ja tyvillä purua, hakkuut ovat toimiva ratkaisu. Ehkäisevien hakkuiden tarvetta ei pitäisi kuitenkaan liioitella.”
Ravintopuita vihollishyönteisille
Mikäli kuolleita puita on vain muutamia siellä täällä eikä ongelma ole levinnyt ympärillä oleviin puihin, Pelto-Arvon mukaan on parasta jättää kuolleet puut metsään. Puita kuljetettaessa helposti vahingoitetaan pystyyn jäävien puiden juuristoa ja altistetaan niitä sienitaudeille kuten juurikäävälle.
”Kirjanpainaja ei ole enää kiinnostunut pystyyn kuolleista puista, joista kaarna on irronnut. Kirjanpainajien tappama puu kannattaa jättää ravintopuuksi harmittomammille eliöille, jotta kirjanpainajan luontaisilla vihollisilla riittää saalistettavaa silloin, kun tuholaisia ei ole.”
Kirjanpainajan luontaisia vihollisia ovat muun muassa muurahaiskuoriaiset, päpsiäiset ja loispistiäiset.
Myös sekapuustoisuudella voidaan ylläpitää kirjanpainajan luontaisten vihollisten populaatiota.
”Muurahaiskuoriaiselle on hyvää ruokaa tarjolla myös männyissä. Kun metsässä on pieni määrä lahopuuta ja useampia puulajeja, pedoilla ja loisilla on paremmat mahdollisuudet hallita kirjanpainajakantoja.”
Sekapuustoisuus olisi Pelto-Arvon mukaan muutenkin järkevä varokeino.
”Jos kuivat kesät yleistyvät, meidän pitää miettiä vaihtoehtoja kuuselle. Raivaus- ja harvennusvaiheessa metsään pitäisi jättää myös muita puulajeja ja lisätä soveltuvilla kohteilla männyn ja koivun osuutta.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2023.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
