
Georg Schirmbeck on tehnyt useamman vuosikymmenen ajan työtä saksalaisen maaseudun puolesta sekä kansanedustajana että järjestöjohtajana.
Hänen mielestään sekä saksalaisessa että eurooppalaisessa maa- ja metsätaloudessa on meneillään kehitys, joka johtaa maaseutujen elinvoiman hupenemiseen ja autioitumiseen.
Saksan metsätalousneuvoston (DFWR) 72-vuotias puheenjohtaja on itse maitotilallisen poika. Kotikylän, Osnabrückin kyljessä sijaitsevan Ohrbeckin 25 aktiivisesta karjatilasta on enää yksi jäljellä. Syy löytyy Schirmbeckin mielestä elintarvikeketjun vääristyneestä tulonjaosta.
”Juuri sinä aikana, kun meillä käytännössä kaikki tilat ovat panneet lapun luukulle, Aldi ja Lidl ovat rikastuneet”, hän sanoo.
Aldi ja Lidl ovat saksalaisia, ympäri Eurooppaa toimivia halpahalliketjuja, jotka tunnetaan armottomasta hintakilpailusta ja joiden omistajat ovat Saksan varallisuustilastojen kärjessä.
”Tämän voi siirtää suoraan metsätalouteen. Mitä Aldi ja Lidl ovat maataloudelle, sitä Ikea on metsätaloudelle ja puunjalostukselle”, Schirmbeck luonnehtii.
Hänen mukaansa Euroopassa ei pian enää ole metsiä, joita voidaan käyttää erilaisten puutuotteiden valmistamiseen, jos Ikean kaltaiset yritykset jatkavat hintojen puristamista niin, ettei ketjun loppupäähän jää mitään.
Saksalaisten metsänomistajien edusmies moittii kovin sanoin EU:n metsäpäätöksiä. Ne johtavat hänen mielestään pahimmassa tapauksessa siihen, että Suomen ja Saksan metsien talouskäyttö loppuu kokonaan ja teollisuus hankkii puunsa muualta.
Schirmbeckin mielestä metsän hyötykäytön asiantuntijoina esiintyy liian usein henkilöitä, jotka ovat ”mahdollisimman kaukana metsästä”.
Hän panee toivonsa suomalaisten osaamiseen ja Suomen hallitukseen, kun metsätalouden etuja puolustetaan EU:ssa.
”Koko metsätalouden osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa suurempi kuin Saksassa ja minun ymmärtääkseni nämä asiat tulevat nopeasti Suomen pääministerin pöydälle”, Schirmbeck sanoo.
”Siksi me tarvitsemme Suomen pääministeriä, kun metsätaloutta koskevia päätöksiä tehdään EU:ssa”, hän vetoaa ja korostaa, että Suomen ja Saksan pitäisi tehdä paljon nykyistä tiiviimpää yhteistyötä metsäasioissa.”
Schirmbeck edustaa Saksaa 16 vuotta hallinnutta ja viime syksyn vaalien jälkeen oppositioon joutunutta kristillisdemokraattista puoluetta (CDU).
Uusi sosiaalidemokraattien, vihreiden ja liberaalien hallitus on hänelle punainen vaate, vaikka kokenut järjestöjohtaja korostaa tietysti, että kaikkien hallitusten kanssa on elettävä.
Erityisen paljon häntä hirvittää juuri nyt se, että vihreä ulkoministeri Annalena Baerbock on nostamassa kansainvälisen Greenpeacen entisen johtajan Jennifer Morganin ulkoministeriön valtiosihteeriksi, joka vastaa kansainvälisestä ilmastopolitiikasta.
”On ehdottoman tärkeää, että meillä on myös tulevaisuudessa Keski-Euroopassa havupuuta, jota me välttämättä tarvitsemme. Nähtäväksi jää pystyykö nykyinen hallitus pitämään tästä huolta”, Schirmbeck pohtii.
Hän kehotti viime keväänä saksalaisia metsänomistajia pysäyttämään hakkuut ja puun myynnin, kun sahatavaran kysyntä ja hinnat karkasivat pilviin, mutta tukkipuun hinta ei seurannut perässä. Tuolloin tukkien tienvarsihinta laski pahimmillaan 50 euroon kuutiolta.
”Me käytännössä lahjoitimme puuta vietäväksi Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, koska meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa”, Schirmbeck tuhahtaa. Yksi keskeinen syy tähän romahdukseen olivat kirjanpainajatuhot.
Niiden pahin aalto näyttäisi nyt väistyvän. Vuoden lopussa hinta nousi noin 100 euroon, mutta tämä piikki jäämässä lyhytaikaiseksi.
Schirmbeck korostaa, ettei raakapuun hinta voi pysyä pohjalukemissa, jos samaan aikaan Hampurin satamasta maailmalle lähtevän sahatavaran hinta kolmi- tai nelinkertaistuu.
”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sahatavaran viejät saavat hyvää hintaa. Minä haluan vain, että myös metsänomistajille jää jotain”, hän muistuttaa ja puhuu samaan hengenvetoon ”hyvien aikojen hinnoista”.
Se tarkoittaisi hänen mukaansa 140–150 euroa kuutiolta.
Lue myös:
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
