Voisiko elokapinallinen osallistua myös metsämarssiin? Ajatus ei ole aivan niin mahdoton kuin miltä se kuulostaa

Metsänomistajien tekoihin kohdistuu edelleen huomattava mielenkiinto. Tiistaina Helsingissä järjestettiin peräti kaksi isoa mielenilmausta, joissa kotimaista metsänhoitoa sivuttiin. Näkökulmat olivat vastakkaiset, kuten nykyään tapana on.

Metsänomistajien etujärjestön MTK:n tapahtumassa muisteltiin 75 vuotta sitten valtionjohdon tuella tehtyä marssia, jota voidaan monella tavalla pitää modernin suomalaisen metsänhoidon alkusysäyksenä.

Metsien kasvu oli tarkoitus sodanajan raskaiden hakkuiden jälkeen saada kaksinkertaiseksi. Se myös tuotti tulosta.

Vuotuinen metsämaan kasvu on tuplaantunut yli 100 miljoonaan kuutioon vuodessa. Metsää kasvaa huomattavasti enemmän kuin sitä hakataan. Lisäksi hakkuiden jälkeen suomalaismetsiin istutetaan uudet taimet, mikä ei todellakaan ole kaikkialla käytäntönä.

Suomalaista metsätaloutta ei voi myöskään metsäkadosta syyttää. Asfaltti ja vaikkapa aurinkopaneelipuistot voimajohtoineen ovat tässä asiassa pahempia sademetsän kaatajista puhumattakaan.

Metsänomistajat haluavat toimilleen arvostusta. He myös muistuttavat metsätalouden tuottavan valtavasti työtä, veroja sekä vientituloja.

Lisäksi metsänomistajat ovat työllään saaneet aikaan melkoisen ilmastoteon, kuten Metsämarssilla puhunut MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola painotti.

Samaan aikaan Helsingissä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia kiirehtivä Elokapina-liike järjesti omia mielenilmauksiaan. Vaikka hakkuiden vähentäminen ei tällä kertaa ollut liikkeen pääviesti, asia nousi tapahtumissa taas esille.

Vaikka metsätalous itsessään edelleen olisi kansainvälisesti ekologista, ilmastonmuutoksen eteneminen ja mittaustavan muutos muuttavat maaperää hiilipäästöksi.

Voisiko joku Elokapinaan osallistuva tulla mukaan Metsämarssiin tai päinvastoin?

Ajatus tuntuu nykyisessä mielipideilmastossa mahdottomalta, mutta tajunnan rajoja kannattaisi puolin ja toisin kokeilla.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila muistutti omassa puheessaan fossiilitalouden haitoista, mikä voisi hyvinkin näitä kahta leiriä yhdistää.

Puu korvaa edelleen öljypohjaisia tuotteita eikä metsänomistajilla ole muutenkaan minkäänlaista syytä edistää päästöjä.

Hiilensidonnan saaminen kansainväliseksi hyödykkeeksi, josta maanomistaja voisi saada kunnon korvauksen asiaan keskittyvässä pörssissä, voisi markkinahenkisimpiä kapinallisia hyvinkin kiinnostaa.

Myös metsien taloudellisen käytön tarjoama lisäarvo yhteiskunnalle on lopulta molempia leirejä yhdistävä asia, vaikka sitä ei haluttaisi millään tunnustaa.

Ilman sitä Suomi ei tule nähtävissä olevassa tulevaisuudessa toimeen. Tämä lisäarvo saattaa olla myös yllättävän ekologista verrattuna muihin vaihtoehtoihin, joita ilmastotavoitteisiin kunnianhimoisesti pyrkivällä maalla käytettävissään on.