Venäjä torjuu afrikkalaista sikaruttoa lahtaamalla villisikoja ja kannustamalla yrittäjiä vaihtamaan tuotantosuuntaa

Afrikkalaisen sikaruton torjunnassa Venäjän Karjalan tasavallassa ja Leningradin läänissä keskitytään siihen, että villisikojen määrä pidetään riittävän pienenä ennen kaikkea metsästämällä.

Lisäksi pieniä sikatiloja kannustetaan julkisin varoin vaihtamaan tuotantosuuntaa.

Leningradin läänin eläinlääkintäpäällikkö Idris Idiatulin ja Karjalan tasavallan maa- ja kalatalousministeriön varaministeri, eläinlääkintäpäällikkö Egor Ruppiev kertoivat alueidensa afrikkalaisen sikaruton torjunnasta maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen Sikayrittäjät ry:n järjestämässä seminaarissa Vantaalla perjantaina.

"Meillä on 11 vuoden kokemus taudin torjumisesta", Idiatulin painotti seminaarilaisille. Afrikkalaista sikaruttoa todettiin Venäjällä vuonna 2007.

Tavoitteena ei ole villisikojen hävittäminen kokonaan, Idiatulin kertoi. Liian tehokkaan metsästyksen seurauksena laumat vain hajoavat ja siat siirtyvät muualle.

Jokaisesta metsästetystä tai luonnosta kuolleena löydetystä villisiasta otetaan näyte, joka tutkitaan laboratoriossa. Idiatulin mukaan tulos saadaan neljässä tunnissa. Kaikki ruhot poltetaan.

Leningradin läänissä on noin 7 000 villisikaa. Idiatulin korosti, että lukumäärä ei ole tärkeä vaan kannan tiheys.

Läänissä on 0,7 villisikaa neliökilometriä kohti, kun valtakunnallinen suositus on 0,5.

Villisikoja ei pidä ruokkia, koska lisäravinto kasvattaa pahnueita, Idiatulin sanoi. Hänen mielestään Eurooppa on kasvattanut villisikojen määrää ruokkimalla niitä. "Meillä on tästä tilastot."

Afrikkalaisen sikaruttotapauksen tultua ilmi alueen ympärille perustetaan kaksi suojavyöhykettä säteiltään 30 ja 100 kilometriä.

Sisemmän alueen kaikki villisiat pyritään tappamaan ja tuotantosiat teurastetaan, Idiatulin kertoi. Teurastetuista sioista maksetaan omistajille korvaus.

Ulommalla suojavyöhykkeellä keskitytään valvontaan.

Suuret tuotantosikalat on Idiatulin mukaan luokiteltu kahteen turvallisuusluokkaan, jotka käsittelevät muun muassa rehuhuoltoa ja eläinten siirtoja.

Sikaloiden työntekijät eivät saa pitää kotitarvesikoja eivätkä metsästää villisikoja, Idiatulin totesi.

Karjalan tasavallassa ei oikeastaan ole laajamittaista sianlihantuotantoa, Ruppiev kertoo. Sen sijaan pieniä takapihasikaloita on paljon, mikä on afrikkalaisen sikaruton leviämisen kannalta huono asia.

Erityinen ongelma ovat vankiloiden sikalat, joiden bioturvallisuus on huono, Ruppiev kertoo. Sikaloissa on noin 1 400 sikaa. Tasavallan viranomaisilla ei juuri ole toimivaltaa puuttua valtiollisten laitosten toimintaan.

Afrikkalaiseen sikaruttoon ei toistaiseksi ole rokotetta. Karjalan tasavallassa niihin kuitenkin uskotaan. Siat rokotetaan klassisista sikaruttoa ja sikaruusua vastaan. Näin halutaan huolehtia eläinten terveydestä, Ruppiev selittää.

Lue myös:

Luonnonvarakeskus selvittää villisika-aitaa Suomen ja Venäjän rajalle