Metsä nyt: Miten suometsiä kannattaisi käsitellä?
Suometsien maaperä on turvetta, joka tuottaa kasvihuonekaasuja. Tutkijat uskovat, että Suometsien oikealla käsittelyllä Suomen hiilinielu vahvistuu.Tilaajalle
Metsien ja peltojen hiilinielut ovat nykyisin ainoa käytettävissä oleva menetelmä tuottaa negatiivisia päästöjä. Vuonna 2017 hiiltä sitoutui Suomessa 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016 ja 38 prosenttia enemmän kuin vuonna 1990. Kuva: Kari SalonenMetsätalouskäyttöön ojitettuja suometsiä on Suomessa viisi miljoonaa hehtaaria. Suopeltoja on 0,25 miljoonaa hehtaaria eli 10 prosenttia Suomen peltopinta-alasta. Suopellot ja ojitettujen suometsien maaperä ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Vuonna 2017 niiden päästöt olivat yhteensä 14,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Turvemetsät ja -pellot kuuluvat maankäyttö- eli LULUCF-sektoriin, jonka kokonaispäästöt vuonna 2017 olivat 17,7 miljoonaa tonnia CO2-ekv.
”Jos käsiteltyjen suomaiden päästöjä pystytään vähentämään, sillä olisi suuri merkitys koko Suomen kasvihuonekaasutaseelle. Erityisesti rehevimpien ojitettujen turvemaiden maaperä on iso päästölähde”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mikko Peltoniemi.
Maankäyttösektorin nettonielu vuonna 2017 oli 20,4 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Metsämaa on sektorin merkittävin nettonielu. Myös kasvava suometsä on nielu. Ongelma on turvemaiden ojittamisessa. Kun turvekerros hajoaa, ilmakehään vapautuu hiilidioksidia, metaania ja ilokaasua.
”Suometsän nettohiilinielua voitaisiin vahvistaa järkevällä käsittelyllä, joka pyrkii minimoimaan maaperän päästöt tai kääntämään ne nieluksi.”
Vedenpinnan nostaminen näyttää olevan avaintekijä ojitettujen suometsien maaperän päästöjen vähentämisessä. Kun vedenpinta on syvällä, maan hapellinen kerros on paksu ja syntyy päästöjä. Kun vedenpintaa nostetaan, päästöt vähenevät.
”Ojituksella on nimenomaan pyritty laskemaan suon luontaista pohjavedenpintaa niin, että puusto tai tuotantokasvit suon päällä menestyvät.”
Ratkaisu jatkuvassa kasvatuksessa?
Vedenpintaa voi suometsissä säädellä puuston määrällä. Jatkuva kasvatus ja avohakkuiden välttäminen voivat olla varteenotettavia keinoja suometsien käsittelyyn.
”Jos metsäpeite voidaan pitää riittävänä jatkuvalla kasvatuksella ja alikasvosta tai pienaukkoja hyödyntämällä, kunnostusojitukselle ei synny tarvetta”, toteaa Peltoniemi, joka koordinoi parhaillaan Luonnonvarakeskuksen Sompa-hanketta. Hankkeessa selvitetään keinoja, joilla käsiteltyjen turvemaiden päästöjä voidaan vähentää. Koealoilla tutkitaan muun muassa jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksia maaperän päästöihin.
”Suometsätaloudessa jatkuva kasvatus voi olla myös taloudellisesti kannattavaa, koska siinä säästetään uudelleenojituksen kustannukset. Ne ovat avohakkuukierrossa merkittäviä. Lisäksi ylispuiden puuston hyödyntäminen parantaa tukkisaantoa. Avohakkuu lisää kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumia vesistöihin, joten kannattaa miettiä asiaa myös siltä kannalta”, Peltoniemi perustelee.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2019.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
