Lukijalta: Näyttöjä ilveskannan laskusta ei ole

Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli 4.6. käsittelee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottamaa Ilveksen kanta-arviota. Jutussa viitataan monin osin Metsästäjäliiton tiedotteeseen (3.6.). Haluamme täsmentää artikkelia ilveksen kanta-arvioinnin osalta ja korjata asiavirheen.

Artikkelin perusteella lukijalle voi syntyä kuva, että Luken kanta-arvion mukaan ilveskanta olisi todennäköisesti pienentynyt. Ilveksen kanta-arvioraportissa Luke toi esiin, että havaintomäärien raju lasku aiheuttaa kanta-arvioon epävarmuutta, jolloin minimikanta voi mennä alaspäin, vaikka todennäköisin arvio kannan suunnasta olisi kasvava.

Havaintojen vähenemisen vuoksi nykyisen kanta-arviomenetelmän puitteissa ei pystytty määrittämään numeerista kanta-arvion ylärajaa. Niinpä ilveskannan kooksi ilmoitettiin vähintään 2 260 ilvestä. Havaintoja lukuun ottamatta muut tiedot eivät tue sitä, että kanta olisi pienentynyt. Ilveskannan voi siis päätellä todennäköisemmin kasvaneen kuin pienentyneen.

Vaikka havaintomäärät ja ilvespopulaation koko eivät suoraan korreloi keskenään, havaintomäärien voimakkaalla laskulla on vaikutusta nykyisellä menetelmällä tuotetun kanta-arvion tulokseen etenkin, jos havaintojen maantieteellinen kattavuus supistuu.

Artikkelissa väitetään virheellisesti, että kanta-arviomenetelmässä ilvespentueet vaatisivat vähintään 20 kilometrin etäisyyden toisistaan. Kanta-arviossa käytettävien pentueympyröiden läpimitta on 20 kilometriä, joka kattaa ilvesnaaraan elinpiirin sekä talvella että havaintoajan ulkopuolella kesällä. Monesti pentueet ovat vierekkäisiä, jolloin arvioitujen pentueiden etäisyys voi vaihdella 0:n ja 10 kilometrin välillä. Pentueympyrät voivat myös mennä jonkin verran päällekkäin.

Elinpiirit harvoin ovat luonnossa ympyrän muotoisia.

Kanta-arviossa on valtakunnallisesti käytössä sama menetelmä, ja ympyrä on valikoitunut parhaaksi laskennalliseksi tavaksi kuvata elinpiirien kokoa.

Havaintomäärien mahdolliset muutokset huomioidaan osana Luken aloittamaa suurpetojen kannanarvioinnin kehitystyötä. Lisäksi etsitään muita aineistonkeruumuotoja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Luke arvostaa metsästäjien vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa havainnointia ja toivoo yhteistyön jatkuvan.

Katja Holmala

ohjelmajohtaja

Annika Herrero

tutkija

Mia Valtonen

erikoistutkija

Luonnonvarakeskus Luke