

Kärkölän maanteillä voi bongata kovaa vauhtia kiitävän menopelin, jonka virtaviivaiset muodot tuovat mieleen pienen avaruussukkulan.
Sukkulan sisältä kömpii niin pitkä mies, että on vaikea uskoa hänen istuneen juuri kyydissä.
”Keskimääräinen matkanopeus on kauppareissulla 43, pitkällä matkalla 35 kilometriä tunnissa. Nopeusennätys on 102 kilometriä tunnissa”, kertoo ajopelin omistaja Aapo Ylä-Sulkava.
Velomobiilia eli kinneriä liikutetaan kuten polkupyörää lihasvoimin polkemalla.

Nopeus nousee suureksi kulkupelin muotoilun ansiosta. Pyöräilijän suurin hidaste on ilmanvastus, joka haittaa etenemistä kiihtyvästi vauhdin noustessa. Kinnerin ilmanvastuskerroin on vain murto-osa pystyssä poljettavaan pyörään verrattuna.
”Ylämäessä tämä häviää pystypyörälle, koska painoa on enemmän ja ajoasento on huonompi.”
Suomen korkeuseroilla ylämäet ehtii tosin yleensä selättää alamäessä saavutetun vauhdin turvin.
Ylä-Sulkava osti kinnerinsä kaksi ja puoli vuotta sitten. Idea tuli Ylen verkkouutisesta vastaan.
”Lihasvoimin liikkuminen kiinnostaa, että liikuntaa voisi venyttää arkeensakin. Tällainen pyörä oli parasta, mitä maailmalta on saatavilla. Se oli pakko saada”, Ylä-Sulkava kertoo.

Ammatikseen hän kasvattaa lihakarjaa. Pyöräily on hyvää vastapainoa työlle.
”Istun paljon traktorissa. Se on kuluttavaa ja staattista. Askelia kertyy helposti alle 10 000 päivässä.”
Tilaa on rajallisesti, mutta riittävästi varusteitakin varten. Arjessaan Ylä-Sulkava saattaa polkaista esimerkiksi kauppareissun kymmenen kilometrin päähän tai 40 kilometriä orkesteriharjoituksiin Riihimäelle viulu kyydissään.
Kahtena edelliskesänä hän on tehnyt retken Ahvenanmaalle. 200–300 kilometrin päivävauhdilla sinne ennättää parissa päivässä.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
