Paljonko Suomen metsissä on puuta? Miten puuvarat ovat kehittyneet? – Kahdeksan kysymystä Valtakunnan metsien inventoinnista

1. Paljonko Suomen metsissä on nyt puuta, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen?

Tuorein laskelma, jossa on käytetty mittaustietoja viideltä viime vuodelta, antaa tulokseksi 2,482 miljardia kuutiometriä.

Puuston vuotuinen kasvu on uusimman mitatun tiedon mukaan 108 miljoona kuutiometriä.

Hakkuumäärät ovat viime vuosina vaihdelleet paljon. Vuoden 2020 hakkuumäärä oli ennakkotilaston mukaan 65 miljoonaa kuutiometriä. Kun siihen lisätään metsiin jäävä hukkapuu ja luontainen poistuma, näin laskettu kokonaispoistuma oli 79 miljoonaa kuutiometriä. Viime vuonna puuston määrä Suomen metsissä kasvoi siis noin 30 miljoonalla kuutiometrillä.

2. Miten Suomen puuvarat ovat kehittyneet sadan vuoden aikana?

Ensimmäisen VMI:n tiedot kerättiin vuosina 1921–1924. Silloin puuta oli 1,385 miljardia kuutiometriä nykyisen Suomen alueelle laskettuna.

Puuston määrä pysyi hyvin pitkään samalla tasolla, mutta 1970-luvulla se alkoi voimakkaasti lisääntyä. Lisäyksen taustalla olivat 1950-luvulla aloitetut metsänparannustoimet, harsintametsätaloudesta luopuminen sekä metsäpalojen ja maatalouden aiheuttamien metsävahinkojen väheneminen. 1950-luvulla aloitetut vajaatuottoisten metsien uudistamiset alkoivat vaikuttaa puuvaroihin vasta parinkymmenen vuoden viiveellä.

3. Mihin tarvitaan säännöllistä, koko maan kattavaa metsien inventointia?

Jos VMI:tä ei olisi, kukapa uskoisi, että meillä on nyt 60 prosenttia enemmän puuta kuin sata vuotta sitten? Kuka uskaltaisi investoida metsäteollisuuteen, kun puun loppumisen ennustajia olisivat niin perinteinen kuin sosiaalinen media tulvillaan?

Metsien tilan seuraaminen ja puun käyttömahdollisuuksien arviointi on aivan välttämätöntä, jos metsiä halutaan hyödyntää merkittävässä mittakaavassa.

VMI:n kautta kerättyjä tietoja käyttävät esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö, Suomen metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset, ympäristöministeriö, puuta käyttävä teollisuus sekä eri tutkimusryhmät.

4. Mitä VMI-tilastot kertovat puun riittävyydestä pohjoisessa Suomessa, jossa Metsä Group investoi Kemin biotuotetehtaaseen?

Pohjois-Suomessa on suurimmat mahdollisuudet lisätä puun käyttöä, joten Metsä Groupin investoinnin suuntautuminen sinne on hyvin luontevaa.

Metsä Group on arvioinut investoinnin lisäävän tehtaan vuotuista puunkäyttöä 4,5 miljoonalla kuutiometrillä. Tuo on likimain sama kuin vuosien 2017–19 toteutuneiden hakkuiden ja 2026–35 puuntuotannollisesti kestävien hakkuumahdollisuuksien erotus Pohjois-Suomen alueella.

Yhtiö suunnittelee tuovansa jatkossa puuta Ruotsista vuosittain noin miljoonaa kuutiota, mutta tehtaan tarvitseman puumäärän pitäisi löytyä ilman tuontiakin Pohjois-Suomesta, jos puumarkkinat toimivat.

5. Nykyisin VMI:ssä kerätään muutakin kuin puuvaratietoa. Kuinka VMI on muuttunut?

Ensimmäiset inventoinnit olivat puuvarojen, puuston kasvun ja metsänhoidollisen tilan arvioin­tia. 1980-luvulla suomalaisia alkoivat huolettaa metsätuhot, ja tällöin tuhojen seurantaa lisättiin VMI:hin.

1990-luvulla metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen lisättiin metsänhoidon tavoitteisiin. Monimuotoisuudesta kertovia muuttujia lisättiin myös metsien inventointiin, tärkeimpänä niistä kuolleen puun mittaus ja luokittelu.

2000-luvulla kasvihuonekaasujen inventaario eli hiilivarastojen muutosten arviointi on vaikuttanut VMI:n toteutustapaan. Se oli keskeinen syy siihen, että 2000-luvun alussa siirryttiin maakunnittain etenevästä inventoinnista järjestelmään, jossa koealoja mitataan koko maassa joka vuosi.

6. Onko VMI tuottanut sellaista tietoa, joka yllättää myös tutkijan?

Tieto siitä, että järeiden puiden määrä on moninkertaistunut sadassa vuodessa, yllättää kyllä metsäntutkijankin.

Eteläboreaalisella vyöhykkeellä yli 30-senttisiä puita on tällä hetkellä keskimäärin 35 kappaletta metsämaan hehtaarilla, sata vuotta sitten niitä oli alle 10. Keskiboreaalisella vyöhykkeellä lisäys on ollut 6:sta 11:een kappaleeseen hehtaarilla. Pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä järeitä puita on 13 kappaletta hehtaarilla, sama määrä kuin sata vuotta sitten.

Samoin voi yllättää vanhojen metsien määrän lisäys Etelä-­Suomessa. Etelä-Suomessa yli 120-vuotiaiden metsien osuus metsämaasta on neljä prosenttia, sata vuotta sitten niitä oli vain kaksi prosenttia.

Toisaalta Pohjois-Suomessa yli 120-vuotiaita metsiä on nyt 17 prosenttia, kun osuus sata vuotta sitten oli 52 prosenttia.

Puuston määrän lisäys on laajalti tunnettua, mutta harvemmin ehkä tiedetään sitä, että havumetsien ohella myös koivun ja lehtipuun määrä on lisääntynyt. Lehtipuun määrä koko maassa on kasvanut sadan vuoden takaisesta 300 miljoonasta kuutiometristä 440 miljoonaan kuutioon.

7. Kuinka tarkan arvion inventointi antaa?

Inventointi on tilastollista otantaa. Tilastotieteen ansiosta voidaan arvioida, kuinka luotettava esimerkiksi puuston kokonaismääräarvio on. Keskivirhe puuston kokonaismäärälle on noin puoli prosenttia.

Hieman yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä puuston kokonaismäärä Suomessa on tuo alussa mainittu 2,482 miljardia kuutiometriä plus-miinus yksi prosentti.

8. Jos metsänomistajan mailla on VMI:n koeala, vaikuttaako se metsän käyttöön?

Sen ei pitäisi vaikuttaa. Haluamme pitää koealojen paikat omistajiltakin salassa siksi, että koealat ovat otospisteitä, joiden pitää olla keskimäärin samalla lailla käsiteltyjä kuin muutkin metsät. Jos VMI-koealoja alettaisiin käsitellä esimerkiksi keskimääräistä paremmin, saisimme harhaanjohtavaa tilastotietoa metsistä.

Mittaukset tehdään metsää vahingoittamatta, joten metsänomistajan ei tarvitse olla huolissaan siitä, onko hänen maillaan mahdollinen VMI-koeala.

Myöskään VMI-tietojen omia metsiä koskevan tiedon leviämisestä ei metsänomistajan tarvitse olla huolissaan. Koealat ovat niin harvassa, ettei niistä voi tehdä päätelmiä yksittäisen metsänomistajan metsistä, eikä tietoja käytetä esimerkiksi luonnonsuojelukohteiden kartoittamiseen.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/21.

• Ensimmäinen koko valta­kunnan metsien inventointi toteutettiin vuosina 1921–24, muutama vuosi Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun nuoressa valtiossa oltiin huolissaan metsävarojen riittävyydestä.
• Inventointi on sen jälkeen toistettu noin kymmenen vuoden välein. Nyt on käynnissä Valtakunnan metsien 13. inventointi (VMI13).
• Metsien inventointi perustuu koealojen maastomittauksiin. Pysyvien koealojen osuutta on nostettu. Nyt 80 prosenttia koealoista on pysyviä, eli ne mitataan uudelleen kun inventointi toistetaan.
• Jokaisesta mittaus­pisteestä kirjataan yli sata erilaista mittausta ja havaintoa, jotka kuvaavat puustoa, metsän käsittelyä, kasvillisuutta, monimuotoisuutta, tuhoja ja metsien hiili­varastoa.
• VMI:ssä tuotetaan myös paikkatietoa, kuten metsävarakarttoja, yhdistämällä maastomittauksilla kerättyä tietoa satelliittikuviin.