Kuinka suometsiä uudistetaan? Miten suometsien kasvatus kannattaa? Kymmenen kysymystä suometsien hoidosta

Mhy Savotan metsäasiantuntija Jarkko Huttunen: Suometsissä pohjaveden korkeus ja sen synnyttämä kasvupohja vaikuttavat hoitotoimenpiteiden ajoitukseen, kannattavuuteen ja metsänhoitotapoihin. Turpeen maatuneisuus ja metsän vesitalous luovat oman ulottuvuuden metsänhoidon suunnitteluun.

Suometsien ominaispiirteet on otettava huomioon maanmuokkauksessa ja puulaji­valinnassa, hoitotoimenpiteissä, harvennuksissa ja uudistamisessa.

Tutkija Markku Saarinen Luonnonvarakeskuksesta: Tärkeimmät erot liittyvät vesi- ja ravinnetalouden hoitoon, kun puhutaan puun tuottamisesta ja metsän uudistamisesta. Lisäksi voi mainita hallojen esiintymisvaihtelun ja pinta­kasvillisuuden muutokset uudistamisaloilla sekä ympäristövaikutuksista kasvihuonekaasuvaikutukset ja vesistökuormituksen.

Huttunen: Samoin kuin kivennäismailla myös turvemailla onnistunut uudistaminen ja ajallaan ja oikein tehty taimikonhoito luovat pohjan kasvatuskelpoiselle ja laadukkaalle metsälle.

Suometsien erityispiirteenä on vesitalouden pitäminen kunnossa. Hakkuiden yhteydessä suon haihdunta vähenee ja tehdyt ojitukset kasvavat aikaa myöten umpeen, jolloin pohjaveden pinta nousee. Kun juuristo ei saa happea, puuston kasvu kärsii. Nykyisillä metsänhoitotavoilla ojat useimmiten kunnostetaan uudistamisen yhteydessä. Sen lisäksi kunnostusojitus on yleensä tarpeen harvennusten yhteydessä.

Tuhkalannoitus on turvemailla tehokas kasvun parantaja. Sen vaikutus kestää pitkään, noin 20 vuotta. Monesti lannoitus kannattaa tehdä myös ennen uudistamista, jolloin taimikko saa hyödyn lannoituksesta. Kyseessä on terveyslannoitus, sillä tuhka sisältää turvemailta usein puuttuvia ravinteita.

Saarinen: Oikean kasvupaikkatyypin tunnistaminen lienee merkittävin ongelma. Lukuisista luonnontilaisten soiden suotyypeistä ojituksen kautta kehittyneet erilaiset turvekangastyypit ovat kasvillisuudeltaan ja puustoltaan hyvin vaihtelevia, jolloin tulkinnanvaraa on runsaasti.

Siitä kumpuaa epävarmuus metsien hoitoon liittyvissä päätöksissä. Viljelläänkö kuusta vai mäntyä? Hyödynnetäänkö kuusialikasvos metsää uudistettaessa? Onko tämä ojitusaluekuvio mielekästä liittää tuhkalannoitussuunnitelmaan? Onko kasvupaikka kunnostusojituskelpoinen? Onko metsätalouden jatkaminen tällä kohteella ylipäätään mielekästä?

Huttunen: Turvemaat ovat pääosin talvikorjuukohteita, ja niistä tulee usein vähemmän puuta kuin kivennäismaan kohteista. Talvitiet mahdollistavat kustannustehokkaan korjuun myös laajemmilta suometsäalueilta, ja samalla voi olla tarpeen kunnostaa alueen ojat. Puuston harventaminen nostaa pohjaveden pintaa, jolloin toimiva ojasto on tärkeä.

Tämän vuoksi hakkuut kannattaa tehdä laajoina, yhtenäisinä kohteina, jotta toteutus on edullisempaa ja helpompaa ja hoitotoimenpiteet voidaan suunnitella mahdollisimman hyvin. Tämä korostuu kunnostusojituksien vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelussa.

Kun hakkuiden väli on pidempi kuin kivennäismailla, hakkuiden suunnittelu vaatii ammattitaitoa. Kokonaisvaltaisessa suunnittelussa hyvänä apuna on ajan tasalla oleva metsänhoitosuunnitelma.

Hakkuut onnistuvat, kun ammattitaito on kohdillaan sekä hankkeen suunnittelijoilla että urakoitsijalla. Myös sääolosuhteet vaikuttavat paljon hakkuiden onnistumiseen.

Huttunen: Tuhkalannoitukset turvemaille kannattaa tehdä harvennusten yhteydessä. Ensimmäinen, ensiharvennuksen jälkeen tehtävä lannoitus on tärkein puuston kasvulle, sillä puusto on silloin parhaassa kasvun vaiheessa.

Huttunen: Suometsien uudistamismenetelmät riippuvat kasvupaikasta, kuten kivennäismaillakin. Turvemailla tulee lisäksi ottaa huomioon vesitalous ja turpeen paksuus.

Kääntö- tai ojitusmätästys ja istutus on yleinen ja toimiva menetelmä. Karummilla turvemailla kylvö on mahdollinen mutta epävarma tapa, sillä turvemailla vesakko hukuttaa helposti kylvötaimikon.

Luontainen uudistaminen onnistuu karummilla turvemailla, joilla se on taloudellisesti kannattavin menetelmä. Kannattaa tarkastella, miten taimettunut metsä muuten on. Metsä, jossa ei juuri ole nuorta puustoa, ei todennäköisesti taimetu helposti siemenpuuhakkuun jälkeenkään.

Jatkuva kasvatus voi toimia, mutta käytännössä se voi olla hankalaa. Hakkuukertymät jäävät pieniksi, ja hoitotoimenpiteiden ajoitus ja toteutus vaikeutuvat. Ongelmana on se, että veden pinta nousee, kun ojasto ei enää toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Puuston kasvu taas usein vaatii toimivan ojituksen.

Saarinen: Suometsien luontainen taimettumisherkkyys vaihtelee paljon ojitusalueen kuivatustehokkuuden mukaan. Siitä riippuu se, paljonko on kosteita ja hyvin taimettuvia rahkasammalpintoja ja miten paksu on puiden karikkeista ojituksen jälkeen muodostunut niin sanottu raakahumuskerrostuma.

Useimmiten luontainen uudistaminen onnistuu vähintään tyydyttävästi. Vaikeimpia ovat mänty-hieskoivu-sekapuustoiset puolukkaturvekankaat, joissa on vahva raakahumuskerrostuma ja jotka vesoittuvat voimakkaasti. Toisaalta hieskoivun ansiosta on helppo uudistaa viljavimmat ojitusalueet koivun ja sen alle luontaisesti syntyvän kuusialikasvoksen kautta kuusikoiksi.

Mätästys ja viljely koetaan kuitenkin patenttiratkaisuksi, ja se useimmiten onnistuu tyydyttävästi. Koska se on kallein ratkaisu, ainakin karuimpien rämemänniköiden uudistaminen jää heikosti kannattavaksi.

Huttunen: Kun hakkuut suunnitellaan riittävän isoina ja yhtenäisinä kokonaisuuksina ja metsään on toimiva tieyhteys ilman liian pitkiä lähikuljetusmatkoja, suometsien puu kyllä menee kaupaksi. Kun kyseessä on talvikorjuukohde, piennartiet ovat edullinen ja tehokas tapa parantaa suometsien kiinnostavuutta.

Saarinen: Metsätalouden kannattavuus suometsissä on heikompaa kuin vastaavan puuntuotoskyvyn kivennäismailla, sillä suometsässä kustannuksia nostavat kunnostusojitukset, mahdollisten ravinnepuutosten vaatima lannoitus sekä vesiensuojelurakenteet. Lisäksi kannattavuutta heikentävät puunkorjuun suuremmat kustannukset.

Saarinen: Se riippuu kasvupaikasta, sijainnista ja puustorakenteesta. Jos ojitusaluemetsä on viljava ja lisäksi ravinteiden sekä orgaanisen aineksen kuormitukselle herkän vesistön äärellä, niin minusta jatkuva peitteellisyys pitäisi ottaa vaihtoehtona huomioon, erityisesti jos puusto on valmiiksi eri-ikäinen ja mahdollistaa helpon siirtymän peitteellisyyttä ylläpitävään metsätalouteen.

Jatkuva peitteisyys vähentää pohjavesitason vaihtelua. Peitteisyys ei silti ole itsestään selvä keino poistaa kunnostusojituksen tarve. Haihduttava puusto alentaa pohjaveden tasoa, mikä periaatteessa vähentää kunnostusojitusten tarvetta. Tämä kuitenkin riippuu paljon ojitusalueen valuma-alueen koosta ja muista vesien virtaamaan vaikuttavista tekijöistä.

Myös juurikääpäsienen esiintyminen voi rajoittaa jatkuvan kasvatuksen käyttöä.

Saarinen: Heikkokasvuinen ojitusaluemetsä on tulkinnanvarainen käsite. Heikkotuottoisiksi määriteltäviä ojitusalueita on maassamme arviolta kuudennes ojitetuista soista eli noin 800 000 hehtaaria. Valtaosa niistä luokitellaan kitu- ja joutomaaksi, eli niiden vuotuinen keskikasvu on alle yksi kuutio hehtaarilta.

Myös osa metsämaaksi luokiteltavista alueista on heikkotuottoisia. Niiden uudistaminen on taloudellisesti kannattamatonta, vaikka metsälaki asettaa niille uudistamisvelvoitteen. Osalla voi vielä yksi kunnostusojitusinvestointi olla kannattava, mutta kun puusato on korjattu, ei metsätalouteen kannata enää sijoittaa.

Karkeasti arvioiden kannattavuusraja osuu noin 1,5 kuution vuotuiseen keskikasvuun. Valtion mailla kriittinen raja on asetettu kahteen kuutioon. Mikäli uudistusojitus tuottaa korjuukelpoisen puusadon ja puuston kantoraha-arvo ylittää korjuukustannukset, se voidaan hyödyntää ja jättää ojitusalueelle siemenpuusto ilman maanmuokkausta ja kunnostusojitusta. Tietyillä kasvupaikkatyypeillä voidaan anoa rahoitusta ojitusalueen ennallistamiseksi takaisin luonnontilaan.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/20.

• Kemera-tukea myönnetään ojitetun alueen kunnostamiseen 30–60 prosenttia hankkeen kustannuksista alueen koosta riippuen.
• Tukea saa myös terveyslannoituksiin, taimikon varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon.
• Metsäkeskus voi tehdä nykyisen lain mukaisia Kemera-­rahoituspäätöksiä 31.12.2020 saakka. Vuonna 2020 myönnettyjä tukia on mahdollista maksaa 31.12.2023 saakka.
• Suometsien ja metsäteiden yhteishankkeiden suunnitteluun on mahdollista hakea erikseen Kemera-tukea. Suunnittelutyölle voidaan myöntää toteutusaikaa enintään 30.9.2020 saakka.