Suomen metsät ja suot ovat suomalaisten omaisuutta

Soissamme on toistaiseksi turvetta. Se on nyt pelastanut Suomen kriisiytyneen energiahuollon.

Turvetta voidaan ja sitä on pakko käyttää vielä pari vuosikymmentä energian tuotantoon. Olkoot uudet tekniikat mitä tahansa, ne eivät ole hetkessä valmiita tuottamaan niin paljon energiaa kuin tarvitaan.

Siinä on suon osuus kansalaisten hyvinvoinnissa. Turvevoimaloiden tuotannon säätely on helppoa.

Turpeen noston jälkeen suoalue pitää metsittää mahdollisimman tehokkaasti. Sitä varten ojitukset pitää kunnostaa ja valumat ohjata padottuihin lammikoihin.

Vapaata suopinta-alaa Suomessa on tämänkin jälkeen todella paljon. Vetisestä eli luonnontilaisesta suosta nousee ilmakehään metaania. Suon kuivatus päästää ilmaa suon sisään ja turve hapettuu eli palaa hyvin hitaasti. Tällä tavalla metsittäminen estää metaanin tuotannon ja suo siirtyy hiilidioksidin tuottajaksi.

Nopeasti kasvava puusto suolla sitoo sieltä nousevan hiilidioksidin rakenteisiinsa. Tämä tapahtuu fotosynteesin avulla, jossa kasvi sieppaa ilman hiilidioksidin ja yhteyttää sen auringon valon katalysoimana kasvustoon. Hiilidioksidi on hieman ilmaa raskaampaa ja siten se viipyy suolla sopivasti.

Euroopan Unionin asiantuntijat ehdottavat tai jopa määräävät soiden ojitukset padottaviksi. Tämä tuntuu täysin asiantuntemattomalta. Siihen ei missään tapauksessa pidä suostua.

Kuvailemani suon käyttö on todella ympäristöteko. Suomen hallituksen ja Euroopan parlamentin jäsenten pitää tuoda asia esille keskieurooppalaisille päättäjille. Suomessa on yllin kyllin suojeltuja metsä- ja suoalueita lajien monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Eelis Pulkkinen

geologi