Metsänomistajia turhauttaa pään yli puhuminen – metsien psyko­loginen omistajuus ei saa ohittaa juridista omistajuutta

Viime vuosikymmenen puolivälissä Aikakauslehtien päätoimittajayhdistys teki opintomatkan Lontooseen. Yksi kiinnostava vierailukohde oli The Guardian, jolla oli paljon aikakauslehtimuotoisia liitteitä eri kohderyhmille. Eräässä toisessa kohteessa lyhimmän tikun vetänyt isäntä istutti meidät pöydän ympärille ja pyysi meitä esittäytymään.

Kerroin vuorollani nimeni ja ilmoitin lehteni lukijoiksi metsänomistajat. Isäntämme näytti hämmästyneeltä. Kun myös Metsälehden Eliisa kertoi edustavansa metsänomistajille suunnattua lehteä, britti puuskahti: ”Miten monta metsänomistajaa Suomessa muka on?” Tajusin, että aihepiiri kuulosti hänestä yhtä eksoottiselta kuin suomalaisesta kuninkaallisten kuulumisiin erikoistuneen The Tatler -lehden.

Tapaus tuli mieleeni, kun luin vaikutusvaltaisen amerikkalaisen talouslehden Forbesin lokakuun lopulla ilmestynyttä verkkoartikkelia Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten lukuisista hienoista tavoista toteuttaa ympäristövastuuta.

Kulmakarvani kohosivat, kun artikkeli väitti Metsä Groupin ”hallinnoivan” (manage) 5,5:tä miljoonaa hehtaaria suomalaisia metsiä. Väitteen linkki johti yhtiön englanninkieliseen vuosikertomukseen, jossa ihan korrektisti kerrottiin Metsäliiton omistajajäsenistä ja heidän metsistään. Toimittaja ei joko huomannut tai ymmärtänyt olennaista eroa ja veti jutussaan mutkat suoriksi.

Kaikki suomalaisetkaan eivät miellä sitä, että Suomessa on 600 000 yksityismetsän­omistajaa. ”Meidän metsät” tarkoittaa milloin valtion tai kaupungin metsiä, milloin kaikkia metsiä, joissa saa liikkua jokamiehen­oikeudella. Metsien psyko­loginen omistajuus on arvokas asia, mutta se ei saisi ohittaa juridista omistajuutta.

Metsänomistajia turhauttaa pään yli puhuminen, viimeksi silloin, kun ympäristöministeri sopi kolmen suuren metsäyhtiön kanssa raakkujokien suojavyöhykkeistä. Tapaamisen voittajia olivat metsäfirmat, jotka saivat imagoaan kohentavaa aineistoa yritysvastuuraportteihinsa.

Vielä vähemmän yksityismetsänomistajista piitataan EU:ssa. Suomelle onkin tärkeää, että Euroopan metsäiset maat vetävät yhtä köyttä metsiin liittyvissä esityksissä. Ruotsin uudella komissaarilla on paljon vartioitavana.

Parhaillaan Suomen ympäristökeskus määrittelee ennallistamisasetuksen luontotyyppien suotuisia viitealoja ja indikaattorien tyydyttäviä tasoja. Komission käsittelyyn ne viedään ensi kesänä. Sitä ennen metsänomistajien edunvalvojien pitäisi ehtiä vahtia omaisuudensuojaa ja muistuttaa oikeudenmukaisesta taakanjaosta.