Metsästäjät osasivat odottaa karhulupavalituksia ‒ ”Olen miettinyt suurpetoharrastuksen lopettamista kokonaan, kun tämä vedetään niin ahtaalle”
Yleinen mieliala muun muassa Lieksassa on menossa taas siihen suuntaan, että kiinnostus riistantutkimuksen vapaaehtoistöitä kohtaan hiipuu ja on kriittinen.TilaajalleLieksa
Itäsiperianlaika Jäyhä ja harmaa norjanhirvikoira Nasu suuntaavat isäntänsä Yrjö Erosen kanssa Pohjois-Karjalaa pohjoisemmaksi suurpetojahtiin syksyn aikana. Kuva: Sari PenttinenSorsajahtipatruunoita on myyty pohjoiskarjalaisissa eräliikkeissä tavallista enemmän viime päivinä.
Koska karhujahti peruuntui, moni metsästäjä suuntaa vesilinnustamaan.
Itä-Suomen hallinto-oikeus on määrännyt täytäntöönpanokieltoon Ilomantsin, Lieksan, Juuan, Tuupovaaran, Keski-Karjalan, Joensuu-Enon ja Ylä-Karjalan lupapäätökset koskien karhun kannanhoidollista metsästystä. Karhujahti ei siis ala tulevana lauantaina 20.8. näillä alueilla.
Pohjois-Karjalassa metsästetään neljää karhua Polvijärven ja Liperi-Outokummun lupa-alueilla.
Lieksalainen Yrjö Eronen ei sorsajahtiin ole lähdössä. Hän on karhumies henkeen ja vereen, kokemusta lajista on karttunut 40 vuodelta aina vapaan jahdin ajoista alkaen.
Pohjois-Karjala on jaettu yhdeksään yhteislupa-alueeseen, joista Lieksa on yksi. Eronen on vuosien ajan ollut Lieksan aluejohtaja ja hoitanut poikkeusluvan hakemisen. Hän on myös ollut mukana luomassa karhujahdin yhteisluvan sääntöjä.
”Sääntöjen luomisessa tavoitteena oli päästä mahdollisimman lähelle vapaan jahdin henkeä. Koko ajan on kuitenkin menty ahtaammalle ja ahtaammalle. Poikkeuslupia koskevat valitukset todennäköisesti kiristävät lisää sääntöjä, kävi valituksissa miten hyvänsä.”
Tiukat säännöt pakottavat tehokkuusajatteluun, Eronen pohtii. Lupia on rajattu määrä, kilpailuhenki ottaa helposti vallan, yksityisten mailla metsästysalueet saattavat olla rikkonaisia kokonaisuuksia ja mahdollisesti hankalissa paikoissa, mikä kannustaa kohdistamaan jahtia enemmän erämaisiin oloihin.
”Vaikka jahti nyt vapautettaisiin, ei karhuja ammuttaisi liikaa tai karhukanta vaarantuisi. Karhua ei niin vain oteta eräksi. Yhtä saaliiksi saatua karhua kohti on ehditty yrittää koirien kanssa ainakin 5–10 karhua ja opettaa karhuille ihmisarkuutta.”
Luonnonsuojelujärjestöt ovat esittäneet kritiikkiä karhujahdissa käytettäviä ajavia plottinajokoiria kohtaan. Eronen kertoo, että tälle karhujahtikaudelle koirien käytöstä oli jo sovittu suositukset Lieksaan. Niistä olisi kerrottu metsästyksenjohtajien koulutuksessa.
”Suosituksia olisi annettu karhulla työskentelevien koirien määrästä, koirien vaihdoista ja karhun kulkeman matkan pituudesta koirien työskentelyn aikana.”
Erosta karhujahdin peruuntuminen tai aloituksen lykkääntyminen valitusten lopputulemasta riippuen ei hetkauta.
”Karhunmetsästyksellä oli pitkään yleinen hyväksyntä. Minua ei jahdin peruuntuminen harmita, mutta harmittaa muitten puolesta. Minä olen ehtinyt miettiä omalta osaltani suurpetoharrastuksen lopettamista kokonaan, kun tämä vedetään niin ahtaalle.”
Metsästäjäporukat eivät yllättyneet Luonnonsuojeluliitto Tapiolan valituksista. Jotain osattiin odottaa tapahtuvaksi, kun korkein hallinto-oikeus käsitteli ilveksen pyyntiin myönnettyä poikkeuslupaa Tapiolan valituksen perusteella. Huhtikuussa annettu ratkaisu asiassa oli, että poikkeuslupahakemus olisi pitänyt hylätä.
”Mikä on Tapiolan haluama päämäärä? Miten paljon karhuja pitää olla, että on hyvä?” ihmettelee Eronen.
Hän myöntää, että yleinen mieliala metsästäjien joukossa alkaa taipua jälleen siihen suuntaan, että kiinnostus vapaaehtoistöitä, kuten suurriistavirka-apua ja näytekeräyksiä, kohtaan hiipuu ja on kriittinen.
Luonnonvarakeskus on juuri aloittanut kaksivuotisen hankkeen, jossa testataan dna-analyysien soveltuvuutta karhukannan arvioitiin. Vapaaehtoiset keräävät ulostenäytteitä ja Eronen on keräyksen vastuuhenkilö Lieksassa.
Lue myös:
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
