
Sanna Peltola, metsätilarakenteen asiantuntija, Suomen metsäkeskus: Perunkirjoitus tulee järjestää viimeistään kolmen kuukauden sisällä henkilön kuolemasta. Perunkirjoituksessa arvioidaan vainajan omaisuus. Metsän arvioimiseksi teetetään yleensä metsätilan tila-arvio. Pienillä, Etelä-Suomessa alle 15 hehtaarin tiloilla verottaja hyväksyy myös laskennallisen metsän arvon käytön. Laskennallinen metsän arvo perustuu kolmen edellisen vuoden metsämaan kauppahintoihin.
Jos tila-arvion teettäminen näin nopeassa aikataulussa on mahdotonta, voi verottajalta hakea lykkäystä perunkirjoituksen toimittamiselle.
Perunkirjoitus toimii veroilmoituksena, jonka perusteella perintövero määräytyy. Jos sisaruksia on useampia, perintövero jakautuu useammalle maksajalle. Perunkirjoituksen jälkeen kuolinpesän nimissä olevaa omaisuutta, kuten metsätilaa, hallinnoi kuolinpesä. Kannattaa huomata, että kuolinpesän verotus on erillään sen osakkaiden henkilökohtaisesta verotuksesta. Tällä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun osakkaissa on vaikkapa opiskelijoita, jotka saavat Kelan myöntämiä tukia.
Tila-arvioita tekevät esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ja metsäalan yritykset. Arvio on maksullinen, ja hinta määräytyy metsän pinta-alan mukaan.
Metsäsuunnitelma ei ole pakollinen, mutta siitä voi olla merkittävää hyötyä esimerkiksi tulevien metsänhoitotöiden suunnittelussa. Metsäsuunnitelma on järkevää teettää tila-arvion yhteydessä.
Kuolinpesä sopii metsäasioiden hallinnointiin silloin, kun osakkaat tulevat hyvin toimeen keskenään. Valitettavasti yhteisen omaisuuden hoidosta syntyy usein ristiriitoja, ja monissa kuolinpesissä metsänhoito voi viivästyä erimielisyyksien takia. Kuolinpesässä tarvitaan yksimielisyys esimerkiksi puukauppojen tekemistä varten. Jos yksikin osakas vastustaa hakkuita, ne jäävät tekemättä.
Jos kuolinpesä on pitkään purkamatta, on mahdollista, että joku osakkaista kuolee ja kuolinpesän sisälle syntyy uusi kuolinpesä. Tällaisen pesän purkaminen myöhemmin voi olla hankalaa. Myös omaisuuserien arvot muuttuvat vuosien myötä. Jos pesä on ollut jakamatta vuosikausia, ei alkuperäisiä omaisuuserien arvoja voida enää käyttää, vaan esimerkiksi metsän arvo joudutaan määrittämään uudelleen.
Jos kuolinpesä halutaan pitää jakamattomana, kannattaa metsäasioiden hoitamista varten tehdä yhteishallintasopimus, jossa metsän hoitoon liittyvistä asioista sovitaan.
Kuolinpesä jaetaan perinnönjakosopimuksella. Jos leski on elossa, tehdään ensin ositus. Osituksen perusteella leski saa oman osuutensa avio-oikeuden perusteella. Perinnönjakosopimuksessa omaisuus jaetaan perillisten kesken niin, että jokainen saa omaa perintöosuuttansa vastaavan osan.
Perintö voi sisältää myös muita omaisuuseriä kuin metsää. Tässä vaiheessa on syytä keskustella, mitä kukin haluaa itselleen. Yksi lapsista voi esimerkiksi saada metsätilan, toinen asunto-osakkeen ja kolmas rahaa. Jos omaisuuserät eivät ole samanarvoisia, niitä voidaan tasoittaa pesän rahavaroilla.
On mahdollista tehdä myös osittainen perinnönjako, jos metsä halutaan jakaa, mutta muu omaisuus jättää vielä jakamatta. Jos lapsia on esimerkiksi kolme, voidaan perustaa metsäyhtymä, jossa jokaisella lapsella on kolmasosa tilasta. Kyseessä on siis suhteellinen osuus, eikä maastossa voida näyttää, minkä alan kukin omistaa.
Toinen vaihtoehto on jakaa metsä kolmeen osaan, jolloin joudutaan tekemään lohkomisia ja metsä pirstoutuu pienemmiksi osiksi.
Metsäyhtymä voi olla hyvä välivaiheen omistusmuoto kuolinpesän purkamisen jälkeen, sillä myöhemmin yhtymäosuuksia voidaan myydä sisarusten kesken. Yhtymäosuuksien myynti on verotuksellisesti järkevämpää kuin kuolinpesäosuuksien.
Leski on kuolinpesän osakas perinnönjakoon saakka ja hallinnoi pesää yhdessä perillisten kanssa. Puolisolla saattaa myös olla metsään testamentilla sovittu hallintaoikeus, vaikka hän ei omistaisikaan sitä. Silloin perillisillä ei ole lesken eläessä oikeutta käyttää metsäänsä. Leski saa myydä metsästä puuta tuoton verran, mutta hän ei saa luovuttaa omaisuutta tai antaa sitä oman velkansa pantiksi. Kuitenkin kuka tahansa pesän osakkaista voi vaatia pesän jakamista, ja tällöin myös lesken mahdollinen hallintaoikeus raukeaa.
Keskeneräisistä Kemera-hankkeista, kuten tienrakennus- ja ojitushankkeista, saa tietoa Suomen metsäkeskuksesta. Metsäkeskuksen järjestelmistä löytyvät myös tiedot metsänkäyttöilmoituksista eli aiotuista hakkuista. Tietojen saanti edellyttää kopion toimitetusta perukirjasta, josta käyvät ilmi oikeuden omistajat. Jos on tiedossa, että jonkun metsäyhtiön kanssa on tehty puukauppaa, niin kyseiseen firmaan voi olla suoraan yhteydessä.
Metsänhoitoyhdistykseen liittyminen on vapaaehtoista. Liittyä voi maksamalla metsänhoitomaksun. Yhdistyksen jäsenyys ei automaattisesti jatku perinnönjättäjän menehdyttyä.
Jos perinnönjättäjä on ollut ALV-velvollinen, kuolinpesä jatkaa arvonlisäverovelvollista toimintaa. Y-tunnus säilyy samana. Arvonlisäverovelvollisuus jatkuu perinnönjakoon, tilasta luopumiseen tai lopetusilmoitukseen saakka.
Metsäomaisuuden hoitoon saa apua ja neuvoja esimerkiksi Metsäkeskuksesta, jossa järjestetään uusille metsänomistajille koulutuksia. Myös Metsänhoitoyhdistykset ja muut metsäalan toimijat neuvovat käytännön asioissa. Metsäasioihin voi tutustua myös kirjallisuuden kautta tai lukemalla alan lehtiä.
Kuolinpesä voi halutessaan tehdä puukauppoja, jos kaikki osakkaat suostuvat siihen. Jos yksikin osakkaista vastustaa kauppoja, ne jäävät tekemättä.
Kuolinpesät tekevät usein puukauppoja maksaakseen perintöverot. Kuitenkaan metsää ei kannattaisi hakata aivan viimeiseen kalikkaan, koska hakattu metsätila ei ole houkutteleva kohde ulkopuoliselle ostajalle. Kun hakkuu- ja hoitotyöt on tehty metsäsuunnitelman mukaisesti, metsätila on arvokkaampi ja siitä voi saada hyvän hinnan, jos sen haluaa myydä.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/20.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
