Kaikkien vaikeimmin solmuun menneet sukupolvenvaihdosasiat tapaavat päätyä Sakari Tikan työpöydälle. ”Vanhempien kannattaa miettiä jo hyvissä varhain, kuka lapsista todella haluaa jatkaa metsätilan hoitoa”, Tikka sanoo. Kuva: Lari Lievonen
Asiantuntijan neuvo metsän sukupolvenvaihdokseen: Mieti kuka perillisistä on aidosti kiinnostunut ‒ ”Jos toinen haluaa suojella ja toinen metsätuloja, niin siitä ei tule yhtään mitään”
Erityisasiantuntija Sakari Tikka ei väsy vääntäämään metsäasioista somekeskusteluissa. ”Pitää olla vaikuttamassa, etteivät ääripäiden näkemykset mene sellaisenaan EU-komissioon”, hän sanoo.Tilaajalle
Katse tulevaisuudessa, äärilaitoja vältellen. Metsien näkeminen vain hiilensidonnan tai uhanalaisten lajien suojelutarpeen näköulmasta johtaa nykyisenkaltaisen metsätalouden umpikujaan, pelkää Sakari Tikka. Kuva: Lari LievonenKello käy kohti kymmentä, mutta erityisasiantuntija Sakari Tikan Twitter-tili ei ole tältä aamulta vielä laulanut. Monesti tähän aikaan päivästä metsäkeskustelu sosiaalisessa mediassa lainehtii vilkkaasti. Somehiljaisuudelle löytyy syy.
”Aamu on mennyt tiimin etäpalaverissa, jossa Pohjois-Karjalan metsähoitoyhdistystä esiteltiin taloon saapuneille harjoittelijoille. Minä kerroin omasta työstäni ja mitä metsänhoitoyhdistys tekee”, Tikka kertoo.
Sakari Tikan nimi oli sosiaalisessa mediassa viihtyville nuorille harjoittelijoille todennäköisesti entuudestaan tuttu. Kun Tikka palkittiin vuoden 2021 metsänhoitoyhdistysten ”Vuoden Kymppinä”, valinnan tehnyt MTK:n metsäjohtokunta lausui perusteluissaan hänen olevan ”yksi aktiivisimmista ja sitkeimmistä some-keskustelijoista metsäalalla”.
Palkitsemissa painoivat myös Tikan huomattava panos metsäomistajille tarkoitetun valtakunnallisen Omametsä-verkkopalvelun kehittämisessä sekä pitkäaikainen asiantuntemus metsätilojen sukupolvenvaihdosten hoitamisessa. Tikalle tapaavat ohjautua kaikkein vaikeimmat spv-asiat. Kokemuksensa pohjalta hän nostaa yhden neuvon.
”Metsätilan ei kannattaisi antaa päätyä perikunnan omistukseen. Vanhempien pitäisi miettiä jo varhain, löytyykö lapsista tai suvusta se, joka todella haluaa jatkaa metsätilan hoitoa. Ei kannata miettiä tasapuolisuutta niin, että kaikille menee yhtä paljon metsää.”
Yhteisomistuskin voi toimia, kunhan ensin varmistutaan, että sisarukset tulevat keskenään toimeen ja jakavat samat käsitykset metsänomistamisesta.
”Jos toinen haluaa suojella ja toinen metsätuloja, niin siitä ei tule yhtään mitään”, Tikka varoittaa.
Tikka osallistui pitkään sosiaalisen median metsäkeskusteluun yksinomaan Facebookissa, ”tavallisten ihmisten puolella”, kuten hän sanoo.
Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä poliitikkojen, päättäjien ja toimittajien suosimassa Twitterissä käytiin merkittävää metsäpoliittista keskustelua, jota leimasi vahva vastakkainasettelu. Siihen keskusteluun Tikka halusi olla tuomassa monipuolistavia sävyjä.
”Tuntui, että vain luonnonsuojelua tai tehometsätaloutta edustavat näkökulmat mahtuivat keskusteluun. Ymmärsin, että täällä pitää olla vaikuttamassa, etteivät ääripäiden näkemykset mene poliitikkojen mukana sellaisenaan EU:n komission päätöksentekoon.”
Ajoittain kärkevä somekeskustelu on kirkastanut Tikalle, miten vahvasti oma arvomaailma ohjaa kannanmuodostusta metsäkysymyksissä. Äärimmäisissä näkemyksissä metsä voidaan nähdä yksinomaan hiilensidonnan tai pelkästään uhanalaisten lajien suojelutarpeen näkökulmasta.
Se polku vie Tikan mukaan lopulta nykyisenkaltaisen metsätalouden vaikeaan umpikujaan.
”Silloin joudumme kysymään, saako ihminen hyödyntää metsän antimia kuten puuta tai ekosysteemipalveluita ja vastaus on kielteinen.”
Tikka vierastaa jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäisrakenteisen metsänhoidon ympärillä julkisuudessa käytävää joko tai -tyyppistä keskustelua. Tikan mukaan näkökulmat eivät tule tasavertaisina esiin, vaan julkisuuteen haetaan usein asiantuntijoita, jotka ovat vahvasti sitoutuneet jatkuvan kasvatuksen edistämiseen.
”Jatkuva kasvatus on metsäomistajalle hyvä lisä, jos hänellä on siihen sopivia kohteita. Yksinomaan siihen siirtyminen toisi monia ongelmia myös hiilensidonnan tavoitteiden kannalta, ja tätä puolta olisi myös tuotava tasapuolisuuden nimissä esiin.”
Jatkuvan kasvatuksen teoreettiset mallit saattavat antaa hyviä tuloksia, mutta todellisuus voi osoittautua metsänomistajalle pettymykseksi.
”Kun varttuneesta tasaikäisrakenteisesta metsästä isoimmat puut kaadetaan, niin tuulituhojen riskit harventuneessa metsässä kasvavat merkittävästi. Yksi myrsky voi romuttaa hetkessä laskelmat.”
Taloudellista tulosta heikentää myös se, että jatkuvan kasvatuksen leimikosta saatava tukin hinta jää Tikan mukaan noin 15 prosenttia alhaisemmaksi kuin päätehakkuulla korjattuna. Vertailu muuttuu jatkuvalle kasvatukselle entistä epäedullisemmaksi, kun hakkuutavat asetetaan korkovertailuun.
”Jos jatkuvan kasvatuksen kuviolle on jätetty vaikkapa 120 kuutiota puuta ja toinen vaihtoehto on saada tuon puumäärän tuotto heti sijoitettavaksi, niin tasaikäisrakenteinen malli tuottaa metsänomistajalle paremmin, vaikka metsän uudistamiskulut otetaan huomioon.”
Tikka muistuttaa, että metsänhoitoyhdistys ei tyrkytä metsänomistajille yhtä tapaa hoitaa metsää.
”Jos metsänomistaja haluaa suojella kaikki metsänsä, me autamme siinä ihan samalla tavalla kuin autamme maksimaalista tuottoa tavoittelevaa.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
