Luonnonhoidon tulos on laatua tärkeämpi

Mikä on kansanopiston tarkoitus, kysyi kirjailija Erno Paasilinna taannoin itseltään ja vastasi: kansanopiston tarkoitus on tehdä ihmisistä kansanopiston käyneitä. Tämä tuli mieleeni, kun Metsäpäivillä puhuttiin luonnonhoidon laadun seurannasta.

On hyvä, että luonnonhoidon laatua seurataan. Se kuitenkin tarkoittaa luonnonhoitotöiden tekemisen ja sen laadun seurantaa.

Täytyy kysyä, mikä on luonnonhoidon tarkoitus. Sekö, että luonnonhoidon työt tehdään?

Luultavasti talousmetsien luonnonhoidon tarkoitus kuitenkin on kohentaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Siihen metsäala pitää jokseenkin yksimielisesti ja hyvästä syystä luonnonhoitoa tehokkaampana keinona.

Sitäkin käsittämättömämpää on, että kukaan ei ole katsonut aiheelliseksi lähteä hakemaan tälle arviolle tutkimusperusteita.

Vanha viisaus sanoo, että sitä saa, mitä mittaa. Kun mitataan töiden tekemistä mutta ei tuloksia, eli sitä monimuotoisuutta, metsäala on täysin neuvoton mitä hölmöimpienkin syytösten edessä.

Etenkin kun tiedämme, että useimmat monimuotoisuudesta kertovat rakennepiirteet ovat parantuneet selvästi etenkin Etelä-Suomessa.

Yleisradio uutisoi 18.11.2020, että Metsähallitus aikoo hakata uhanalaisten lajien esiintymiä. Tätä pidettiin huonona, vaikka olisi voinut tulkita niinkin, että oli onnistuttu.

Nimittäin, jos luonnonhoito onnistuu, siitä tietenkin seuraa, että uhanalaisten lajien esiintymiä on talousmetsissä ja siis myös hakkuualueilla yhä enemmän.

Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori Erkki Annila laski jo kymmenen vuotta sitten, että talousmetsistä löytyy elinympäristöjä jopa 90 prosentille metsien uhanalaisista lajeista: vajaalle puolelle lahopuulta ja runsaalle 40 prosentille metsälain määrittelemiltä erityisen tärkeiltä elinympäristöiltä.

Molempia on luonnonhoidon keinoin systemaattisesti lisätty ja parannettu ainakin 25 vuoden ajan.

Paljon oleellisempaa olisi ollut kysyä, miten niille uhanalaisille käy hakkuissa. Siihen voi vaikuttaa ja joillekin voi käydä hyvinkin.

Jo kauan on tiedetty, että esimerkiksi kovakuoriaislajien ja -yksilöiden, niin uhanalaisten kuin elinvoimaistenkin, määrä suorastaan räjähtää säästöpuilla tehdyn avohakkuun jälkeen. Korkeampi taso myös säilyy vuosikausia.

Tällaisesta Yleisradio ei kertonut. Sen sijaan se väitti, tutkimustiedon vastaisesti, että metsien uhanalaistilanne pahenee kaiken aikaa. Näin ei ole, mutta miksi, sitä voimme vain valistuneesti arvailla.

Jokin metsissä toteuttaa luonnonhoidossa tavoitetta, mutta varman päälle ei voi sanoa, mikä.

Kirjoittaja on viestinnän suunnittelija Suomen Metsäyhdistyksessä.

Jos luonnonhoito onnistuu, siitä seuraa, että uhanalaisten lajien esiintymiä on talousmetsissä ja siis myös hakkuualueilla yhä enemmän.