Luke: Suomen metsät ovat tihentyneet ja järeytyneet

Järeitä puita on tällä hetkellä eniten eteläisimmän Suomen metsissä – toisin kuin 1920-luvulla, jolloin niitä löytyi enemmän pohjoisesta. Vanhojen puiden määrissä ei ole suuria muutoksia 1970-luvun tilanteeseen verrattuna.

Suomen metsien ensimmäisen inventoinnin (1921–1924) ja 11. inventoinnin (2009–2013) välisenä aikana puuston tilavuus on Suomen nykyisellä alueella kasvanut 70 prosenttia ja metsät ovat tihentyneet koko maassa. Samalla erikokoisten ja -ikäisten puiden määrät ovat muuttuneet, myös alueellisesti.

”Etelässä varsinkin keskikokoisten sekä suurten mäntyjen ja kuusten määrät ovat huomattavasti lisääntyneet. Maan keski- ja pohjoisosissa eniten ovat lisääntyneet pienet ja keskikokoiset männyt sekä pienet lehtipuut”, kertoo Luken johtava tutkija Harri Mäkinen.

Tämä johtuu muutoksista maankäytössä, maaseudun elinkeinoissa ja metsien käsittelyssä. Myös ilmastonmuutos on kiihdyttänyt puiden kasvua niin, että tietynkokoiset puut ovat nyt nuorempia kuin aikaisemmin.

Vanhojen maan- ja metsänkäyttömuotojen, kuten kaskeamisen ja tervanpolton, loppumisen jälkeen puuston määrä on hitaasti lisääntynyt. Suurimmat muutokset metsänhoidossa ajoittuvat 1960- ja 1970-luvuille. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tehostunut metsien käsittely, jota on ohjattu metsäpolitiikan keinoin lainsäädännöllä ja taloudellisilla tuilla, on vaikuttanut puuston määrään ja metsien rakenteeseen.

Vanhojen, yli 150-vuotiaiden, puiden määrissä ei ole tapahtunut samankaltaista muutosta kuin järeillä puilla. Vielä 1970-luvun alussa metsissämme oli noin 829 miljoonaa vähintään 150 vuoden ikäistä puuta. 2010-luvulla niitä on noin 800 miljoonaa. Niiden puiden määrissä, jotka ovat sekä järeitä että vanhoja, on tapahtunut samansuuntaista, joskaan ei yhtä jyrkkää muutosta kuin järeiden puiden kokonaismäärissä.