Metsäntutkijan vinkit: Näin tunnistat lahotartunnan elävästä kuusesta

Kuusen tyvilaho on petollinen vaiva. Etelä-Suomessa yleinen sienitauti jäytää kuusen sisuksissa pitkään ennen kuin puussa alkaa näkyä lopun aikojen merkkejä. Miten lahon voi tunnistaa elävästä kuusesta, Luonnonvarakeskuksen tutkija Tuula Piri?

”Se on vaikeaa. Juurikääpäsieni lahottaa ensisijaisesti kuusen kuollutta sydänpuuta. Vasta pitkälle edennyt laho, joka on tuhonnut myös valtaosan elävästä mantopuusta, aiheuttaa näkyviä oireita. Niitä ovat pituuskasvun taantuminen, rungon pihkavuodot ja latvuksen harsuuntuminen. Mutta oireet voivat johtua muustakin, kuten hyönteistuhosta. Puusta pitäisi kairata näyte, jotta asia varmistuisi.”

Johtolankoja voi kuitenkin jäljittää laajemmalta alueelta. Jos viereisestä metsästä löytyy lahovikaisia kantoja, on syytä epäillä tuhoja.

”Jos metsässä on vanhoja harvennus- tai päätehakkuukantoja, niitä kannattaa tutkia. Juurikäävän esiintyminen on varmaa, jos juurten onkaloista löytyy itiöemiä. Ne ovat alapuolelta hohtavan valkoisia ja päällyspuolelta kanelinruskeita. Lahoavat juuret voivat vuotaa pihkaa. Tuulen kaatamat kuuset viittaavat lahoon, sillä juuret lahoavat ensin ja tuuli kaataa lahojuuriset puut ensimmäisinä.”

Siinä vaiheessa, kun kuusi näyttää ulospäin voivan huonosti, arvokkain tukkiosuus on usein jo mennyttä.

”Silloin kun oireet ovat näkyvissä, laho on ehtinyt levitä aika korkealle rungossa. Laho voi nousta jopa 12 metriin. Keskimäärin se nousee noin neljän metrin korkeuteen.”

”Joskus on sanottu, että tyvipaksunnos olisi merkki juurikäävästä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.”