Metsäväkeä turha yrittää höynäyttää

Luonnonsuojelulain muokkaamisesta eduskunnan ympäristövaliokunnassa meuhkataan kovasti. Hallitus natisee kuulemma liitoksistaan, pääministeri Sanna Marin (sd.) matkailee toisella puolella maapalloa ja yhteistyön pelisääntöjä kerrataan kiivaasti.

Kohkaaminen peittää nyt alleen sellaisenkin mahdollisuuden, että asiat menivät ihan oikeaan suuntaan, kaikkien kannalta.

Luonnonsuojelulaki on vihreille eduskuntakauden ehkä tärkein tavoite. On ymmärrettävää, että hallituksessa kerran päätetyn esityksen muokkaminen harmittaa.

Tuohtumuksen määrä ylittää kuitenkin jo kohtuuden. Siinä on filmauksen makua.

Vihreiden ryhmänjohtajan Atte Harjanteenkin kannattaisi nyt pinkaista ylös nurmesta ja vaikka vähän tuulettaa. Laki on edelleen oikein hyvä.

Vihreät ovat sitä paitsi tienneet asian ongelmallisuuden pitkään. Tälläkin palstalla asiaa käsiteltiin jo kuukausi sitten (MT 21.10).

Asiasta hierottiin myös alkukesästä kompromissiä. Keskusta olisi ollut valmis lisäämään lakiesitykseen suojeltavia luontotyyppejä , jos omistusoikeutta olisi vahvistettu.

Vihreille tämä ei kelvannut. He luottivat hallituksen esitykseen varoituksista huolimatta.

Olisiko sittenkin niin, että keskustan ryhmänjohtajan Eeva Kallin ja kansanedustajien Anne Kalmarin sekä Hanna Kososen masinoimat muutokset omistusoikeuden vahvistamiseksi vain paransivat lopputulosta.

Ei toisen metsää voi edelleenkään suojella ilman hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa asiaan. Taloudellisen menetysten korvaamisen pitäisi ilman muuta kuulua perusoikeuksiin samoin kuin kaiken muunkin yksityisen omaisuuden nauttiman suojan.

Kun tätä oikeutta nyt vahvistettiin, niin lakiesitys saattaa saada vahvemman hyväksynnän kuin aiempi olisi saanut.

Asiantuntijalausuntojen mukaan jo pelkästään suojelun uhka olisi heikentänyt metsäyhtiöiden ostohalukkuutta ainakin miljoonan ellei jopa lähemmäs kahden miljoonan hehtaarin osalta.

Asiassa vahvasti profiloituneen MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan mukaan metsänomistajien kokonaistappio olisi vuosien mittaan voinut nousta miljardeihin euroihin (MT 29.11). Arviosta voi olla montaa mieltä, mutta vähätellä sitä ei oikein voi.

Tässä asiassa perinteiset oikeistopuolueet kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta asettuivat omaisuudensuojan kannalle. Vihreät, vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit olivat asiassa toista mieltä.

Yllättävää asiassa on ruotsalaisen kansanpuolueen vastikkeetonta suojelua ymmärtävä kanta. Vanha sanonta RKP:n tuesta jopa sosialismille, jos se toteutetaan ruotsiksi, nousee taas pakosti esille.

Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää. Metsänomistajat ovat tässäkin savotassa mukana, jos peli on reilua.

Sen sijaan hankkeet, joissa heidän omaisuutensa suojaa yritetään vaivihkaa hämärtää, eivät luottamusta lisää.

Metsänomistajia ei kannata yrittää höynäyttää. Tämä kannattaa seuraavankin hallituksen muistaa.

Jos suojelun varjolla on tarkoitus heikentää metsänomistajien määräysvaltaa omaisuuteensa tai peräti ajaa metsätaloutta alas, se on uskallettava avoimesti todeta.

Tuleva eduskunta sitten päättää, mihin suuntaan metsänomistajien asioita ajetaan.

Äänestäjät voivat jo ennen sitä päättää, minkälaisia edustajia parlamenttiin valitsevat.