Lukijalta: Luontokato on totta myös Suomessa

Seppo Vuokko väitti kolumnissaan (MT 24.10.), ettei Suomessa tapahdu merkittävää luontokatoa. Luontokadolla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja siitä seuraavaa luonnon yksipuolistumista.

Todellisuudessahan jokaisen suomalaisen elinympäristötyypin kohdalla lajisto on osoittanut negatiivista kehitystä vielä viimeisimmän 10 vuoden seurantajaksolla. Eli kaikissa elinympäristötyypeissä lajiston uhanalaisuus on yhä kiihtynyt. Tämä on kiistämättä merkittävää ja mukailee globaalia uhanalaisuustrendiä.

Kysyessäni MT:n toimitukselta perusteluja, Vuokko perusteli minulle erillisessä tekstissä tätä väitettään ottamalla esimerkiksi muutamia lintulajeja. Tai siis poimi sellaisia kirsikoita, jotka tukisivat hänen valmiiksi luotuja johtopäätöksiään. Nämä kirsikat olivat eteläisiä lintulajeja, jotka olivat hyötyneet muun muassa ilmastonmuutoksesta, tai sitten Vuokko oli laskenut haluamansa trendin vertaamalla vertailukelvottomia aineistoja perustuen mutuiluun tai huomattavasti suppeampiin lähtöaineistoihin.

On hieman erikoista, kuinka Vuokko jatkuvasti ja perehtymättä kritisoi uhanalaisuusarviointeja tehneitä asiantuntijoita, kun hänen omat arvionsa ovat näin hataralla pohjalla. Vuokko jättää täysin huomioimatta ainoan 1950-luvulta asti toistuvasti kerätyn seuranta-aineiston: talvilintulaskennan. Ehkäpä sen vuoksi, että metsälajien kohdalla indeksi näyttää negatiivista trendiä.

Lintulajien sijaan me voisimme myös katsoa vanhoissa metsissä kirjaimellisesti kiinni olevia lajeja: vanhojen metsien jäkälillä ahdinko on suuri. Kaikista negatiivisinta uhanalaisuuskehitys on ollut vanhojen metsien jäkälillä, jotka reagoivat muutoksiin viiveellä niiden pitkästä eliniästä johtuen. Niillä uhanalaisuus eli häviämisriski näkyy esiintymien häviämisenä, kun leviäminen ei enää onnistu sopivien elinympäristöjen eli vanhojen metsien ja niiden piirteiden kadottua.

Ehkäpä Vuokon olisi hyvä keskittyä vuokkoihin ja jättää jatkossakin muut eliöryhmät niihin perehtyneille asiantuntijoille.

Pyry Toivonen

luonnontieteiden kandidaatti, ekologian maisteriopiskelija

Turku