Metsänomistajat otettava mukaan päästökauppaan

Olemme saaneet lukea medioista useita näkemyksiä puu-aineksen riittävyydestä, hakkuiden määrästä sekä niiden riittävyydestä teollisuuden tarpeisiin. Toisella puolella argumentointi on metsien olemassaolon säilyttäminen sekä hakkuiden määrällinen vähentäminen. Kuitenkaan metsänomistajalla ei juurikaan ole toissijaista tulonlähdettä, jolla katetaan metsänhoidosta, istutuksista, maanmuokkauksesta ja lannoituksesta aiheutuvat kulut.

Helpointa olemassa olevaa vaihtoehtoa toisen tulovirran aikaansaamiseksi ei ole kyetty toteuttamaan kuin pohdinnan asteelle. Koska maankäyttösektori ei ole mukana EU:n päästökaupassa, päästökaupan sijaan metsien osalta puhutaan vapaaehtoista hiilimarkkinoista ja metsästä saatavien yksiköiden osalta hiilikompensaatiosta ja kompensaatioyksiköistä.

Yksityisomisteisten metsien hiilinielujen laskenta kehitysluokkien mukaan, siitä saatava todistus ja laskelma hiilinielun säilyvyydestä sekä lisääntyvyydestä kasvun mukaan hehtaaria kohden mahdollistaisivat toisen tavan tulonmuodostukseen. Metsänomistaja voisi myydä oman metsänsä tuottamia kompensaatioyksiköitä vapailla markkinoilla, jolloin puun myyntitulo saisi kilpailevan vaihtoehdon metsien säilyttämiseen.

Suomessakin löytynee yrityksiä, jotka haluavat myydä ”hiilineutraaleita tuotteita”. Ne ostavat kompensaatioyksiköitä, koska eivät pysty poistamaan oman tuotantoketjunsa kaikkia päästöjä.

Milloin maa- ja metsätalousministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö aikovat siirtää pohdinnat käytännön toimiksi ja osaltaan vaikuttaa metsien kestävään säilyttämiseen ja kehitykseen myös omistajia hyödyttävällä tavalla?

Teemu Frösén

Helsinki